Me suomalaiset, olemme hyvin pieni kansa ja kaiken
lisäksi vielä hyvin vaatimatonta olemukselta. No mitäpä sitä nyt itseään
kehumaan, turhaa suun pieksentää, mutta kehut, ai ai kun ne kutkuttaa somasti
sisimmässämme. Taisin mennä omaan sisimpääni tällä ajatuksen tyngällä.
Ahkeria ollaan myös niin työssä kuin laiskottelussa. Tuo
viimeinen sana on toteamus itsestäni ja ehkä joku muukin voi sen omia.
Sanotaan, että ahkeruus on ilomme ja laiskuus intohimomme.
Menneinä aikoina, eli Jussin aikoihin; suo kuokka ja
Jussi, oli yhdistelmä, jolloin työt tuppasivat olemaan voimille käypiä. Siihen
aikaan tehtiin ns. ruumiillista työtä väsymykseen asti. Varmaa oli unesta
kiinni saaminen. Ei tunnettu yöasua ja peseytyminen oli pesuvadin varassa.
Lauantainen sauna se oli poikaa. Oikeastaan nyt kerron nuoruuteni ajoista.
Muistuu mieleeni, että työntekoa ja leikkejä, niistä
aineksista kesäpäivät silloin koostuivat. Sodan ja sen jälkeinen vaihe näkyi
tehdaspaikkakunnalla kansanvaelluksena. Vaelluksen suuntana oli hyvät
puolukkamaisemat. Ukkonen oli aikoinaan tehnyt tuhojaan palon muodossa ja
justeerilla oli männikkö vedetty aukeaksi. Mäntymetsä on puolukalle oiva
maaperä ja oikein rynnäköllä niitä otettiin talteen. Sunnuntaisin
meikäläinenkin joutui kohdistamaan sinne kumitossunsa (sen ajan lenkkarit).
Isäni tekemään melko suureen saaviin puolukat
survottiin. Seuraavaan kevääseen asti niitä riitti puolukkapuuroon ja
marjamämmiin. Mustikat ja sienet kerättiin korpimaisemista. Jostakin
syystä sieniä ei meillä käytetty, mutta myyntiin kuitenkin. Kiertävä yleisostomies
ne putsatut ja parhaat sienet haki.
Pakastin on nykyaikaa ja sinne niitä tarpeita kerätään
talven käyttöä varten. Nykyisin syksyn satoa on korjaamassa paljon ulkomaiden
ihmiset, ainakin matkustusrajoittamattomina syksyinä. Sanovat, että tekevät oikein
vuoden tilin sillä toiminnalla.
Intouduin tässä muistellessani tekemään unohduksissa
ollutta kurkkusalaattia. Reseptiä kirjoitettuna ei ollut, joten ihan muistini
varaisesti tein. Noin litran lasipurkki tuli siitä täyteen. Reseptiin,
täysimääräiseen tulee:
3 kg avomaankurkkuja. Veitsellä tai ns. mandoliinilla
muokkaat kurkut siivuiksi tai ranskalaisten muotoon
1kg keltasipulia - siivuta nämäkin
Noin 500 g hienosokeria. Laita kurkut ja sipuli
lasipurkkiin ja päällimmäiseksi sokeri. Älä sekoita!
1,5 dl etikkaa -sokerin päälle. Älä sekoita. Sokeri
sulaa.
Lisää liemeen mausteet: sinappijauhe 2 tl, suolaa 2 tl,
pippuriseosta vähän. Suola on makua antava tuote miltei kaurapuurolle(kin).
Ainakin vihreälle salaatille ja liharuualle.
Tein myös toisenkin liemen reseptini mukaiseen versioon:
Kattilan pohjalle hiukan vettä kiehumaan. Siihen
etikkaa, sokeria, valkopippuria, suolaa, vaikkapa hienoa tilliä. Lisätään
suippopaprikaa ja sipulia. Anna hautua rauhassa, levystä voi sulkea virran.
Purkita ja maistele - lisää aineksia, jos tuntuu, että tarvitsee. Lopuksi
lisäsin purkkiin kokonaisia kirsikkatomaatteja. Soveltamalla sävellät
itsellesi herkkuja – uskoo
Niilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti