Virastovisiitti

Vaikka tänä päivänä kaikenlainen asiointi hoituu näppärästi verkossa, niin joskus joutuu menemään oikein tiskille asioidensa kanssa. Tällainen asia osui kohdalleni tässä taannoin ja käyntini kohde oli verotoimisto.

Näin kun harvakseltaan tuollaisissa paikoissa asioi, niin ei tule seurailtua niiden toiminnoissa tapahtuvia muutoksia. Aukioloaika piti tietysti tarkistaa. Ma ja ti 9-12. Aika vähäksi on asiointiaika kutistunut. No, rukkaamaan omaa aikataulua tuon mukaan. Päädyin tuohon maanantaihin ja olin paikalla klo 9.20.

Siihen en älynnyt varautua, että jonotus alkaisi jo heti ulko-oven jälkeen. Toimistotiloissa sai olla vain 10 asiakasta kerrallaan ja loput jonottivat rappukäytävässä. Jonoa oli koko kerrosväli. Hyvähän se on, että huomioidaan näin korona-aikana, ettei samassa tilassa ole liikaa väkeä. Ovella oli järjestyksenvalvoja koko ”virka-arsenaalissaan” päästämässä ihmisiä ulos ja sisään sekä laskemassa välillä, ettei sisällä olevien asiakkaiden määrä ollut hänen huomaamattaan päässyt lisääntymään yli määräysten. Aikanaan tuli minunkin vuoroni päästä ovesta sisään. Käsidesiä oli hyvin tarjolla ja odotustuoleja oli aiemmasta vähennetty. Siinä sitä sitten istuttiin ja odoteltiin pitkin aulaa omaa vuoroa numerolapun kera. Huomasin vetäisseeni aamulla jonkun piukan pipon päähäni!!

Lähimpänä minua istui samaa seuruetta oleva nainen ja mies. Miehen puhelin soi ja hän kaivoi sen taskustaan ja vastasi. Muuten hyvä, mutta puhelimessa oli kaiutin päällä ja kaikki saimme kuunnella keskustelua, jossa soittajalla oli aika henkilökohtaista asiaa miehelle ja keskusteltiin myös vastaajan aikeista antaa mailleen metsästyslupaa sekä liittymisestä metsästysseuraan. Nimiltä mainittiin useita henkilöitä ja reippaalla äänellä puhuttiin kummassakin päässä. Sain jotenkin kerättyä itsehillintäni, etten puhelun loputtua kommentoinut tilannetta ääneen. Mutta siis eikö ihmiset AJATTELE MITÄÄN!

Siinä istuessa tuli myös seurailtua asiakaspalvelun edistymistä ja sitä myöden ihmettelin tällaisten toimistojen, kuten myös monien pankkien, sisustusratkaisuja. Tässä toimistossa asiakaspalvelupisteet ovat odottajiin päin aukeavia avonaisia ”looseja” eli asiakas istuu odottajiin nähden selin ja virkailija odottajiin päin ja nyt näiden kahden välissä pleksiseinäke. Tässä toimistossa näitä pisteitä oli kaksi ihan vierekkäin ja lisäksi asiakaspalvelua oli yhdessä toimistohuoneessa, jonka ovi oli auki ja aulan puolella oli oven kummallakin puolella tuoli vuoroaan odottaville. Ei todellakaan jäänyt epäselväksi mitä asiaa kullakin tiskin äärellä oli. Ihan normaali, asiointiääninen puhe kantautui hyvin kaikkien kuultavaksi. Puhumattakaan siinä tilanteessa, kun asiakkaalla oli pientä ongelmaa kuulon kanssa ja hänen oli hankala kuulla virkailijan pleksin takaista puhetta. Sekä asiakas että virkailija puhuivat kovempaa. Siis EI MINKÄÄNLAISTA YKSITYISYYDEN SUOJAA asioidensa kanssa. Toimivampiakin ratkaisuja on nähty ja ovat olleet suhteellisen yksinkertaisiakin.

Pankeissa tulee itse vähemmän nykyisin asioitua paikan päällä, mutta olen kuullut, että joissakin niistäkin on sama ongelma, että koko jonottajien joukko kuulee hyvinkin tarkasti koko asioinnin.

Yksityisyyden suojasta ja sen toteutumisesta puhutaan paljon ja monessa kohtaa siihen vedotaan hyvinkin pienissä asioissa. Kuitenkin törmää näihin tilanteisiin, joissa tällainen asia on unohtunut tai sitä ei pidetä tärkeänä. Ennenkin asioitiin tiskillä ja seuraava asiakas oli heti selän takana. Aika on kuitenkin nyt toinen. Arvomaailma on muuttunut ja harva meistä haluaa henkilökohtaisia asioitaan kaikille odotusaulassa oleville tiedoksi.

               Eija-Riitta Hilska