RUSKA EI SYNNY PAKKASESTA

 …mutta talvea odotellaan – kuka innokkaammin ja ketkä taas toivoen mahdollisimman pitkälle kesää jatkavaa syksyä. Ja kaikilla on omat lähtökohtansa odotukseen. Ihmisten lisäksi on talvea alkanut odottaa myös ympäröivä luonto. Yli 50 vuoden seurannalla terminen talvi alkaa Salon seudulla keskimäärin 30. marraskuuta ja pysyvä lumipeite tulee usein vasta vuodenvaihteessa. Jo nyt kuitenkin puut alkavat valmistautumaan siihen mitä tuleman pitää. Parhaiten huomaamme sen ruskana, joka alkaa olla jo poissiirttymässä siitä, kun näkymät olivat komeimmillaan.

Näin aivan kivitalojen keskelläkin asustaen sen jopa kuulee! Talojen huoltoyhtiöitten aamuvirkut lehtipuhaltajapersoonat kasaavat pihanurmikolle pudonneita lehtiä aitauksen yhteen kulmaan toivoen, ettei tuuli ennätä ennen kuin siirtolava tuodaan niitä poisviemään.

Mutta mitä ruska oikein on ja mikä saa luonnon siirtymään siihen tilaan. Olemme oppineet joskus, että ruska on Lapin erikoisuus, jota matkustetaan ihmettelemään täältä ”Lannanmaalta” kymmenien bussien ja useiden eri järjestöjen voimin. Sieltähän se yleensä alkaa, pohjoisimmasta Suomesta. Mutta säistä ja ilmanaloista huolimatta se kyllä siirtyy noin 200-350 km viikossa kohti etelää. Ensin on maaruska, jossa varvut ja korret siirtävät hajoavan klorofyllin (lehtivihreän) kasvin runkoon ja juuriin odottamaan seuraavaa kasvukautta. Lehtivihreän hävitessä muut väriaineet – jotka ovat olleet, mutta eivät näkyneet klorofyllin voimakkaan vihreyden peittäminä – pääsevät nyt ihmissilminkin erotettaviksi. Eikä kauaakaan, kun sama maaruskan ilmiö on siirtynyt puihin ja niiden lehdet alkavat esiintyä silmiähivelevän värikkäinä. On nimittäin niin, että useiden puiden lehtien väri on ”normaalisti” se, mitä se on ruskan aikana. Lehtivihreä on siis vain lehden suojaväri, joka syksyllä karistessaan paljastaa lehden todellisen värin. Viileä ja aurinkoinen sää on otollisin ruskan leviämiselle, jolloin se on myös näyttävämpi. Metsäkokonaisuus elää loisteliaana, vaikka ”tietääkin ’marraksen’ saapuvaksi”, elämisen asettumista vain olemaan ja odottamaan.

Ruskan merkitys ei ole täysin tiedossa, vaikka sen talveen valmistautuminen tuntuu selittävän siitä paljon, vaikk’ei kaikkea. Myöskään sen alulle saamat, laukaisevat tekijät ovat eri teorioissa hieman arvailuilta kuulostavia. Joittenkin mielestä se olisi kasvien tapa hämätä hyönteisiä ja ”näytellä” kuolevaa, jonkun toisen mukaan lehdet vain kuolevat ja putoavat, joittenkin käsityksissä lehti kuolee vasta maassa ja siirtää elinvoimaansa alustaansa yhdistyessään. Pakkasen merkityksestä on oltu sekä varmoja, että eri mieltä, mutta tämänhetkisen käsityksen mukaan ruskan esillesaattamiseen ei pakkasyötä tarvita.

Ruskan etenemiseen kyllä vaikuttavat kylmenevät ja lyhenevät yöt. Siihen, kuinka värikkääksi syksy muodostuu, puolestaan liittyy menneen kesän sää. – Kuivan kesän jälkeen ruska jää laimeaksi, kun taas lämpimän ja sopivan sateisen kesän jälkeen voidaan kokea hyvinkin värikäs ruska.

Myös ruskan kesto vaihtelee maantieteellisestä asemasta riippuvien kasvien määrästä. Etelän runsaampien puulajien hieman eriaikaisuudet pidentävät katseluaikaa verrattuna Lapin tunnetusti lyhyisiin loistoihin, niin kasvuihmeen, kukinnan, kuin tämän ruskankin suhteen.

Omasta ikkunastanikin näen muutaman värikkään puun – kellertävän vaahteran, johon joltain nurkalta alkaa ilmaantua myös punertavia sävyjä, punertavan pihlajan sekä koivuja, joiden lehdissä ei keltainen enää ilmene kovinkaan kauniina, enempikin jo hieman ruskehtavana. – Suurin osa lehdistä näyttäisi vielä olevan puissa. Kun sain tilaisuuden katsella tätä lähimaisemaa ”kotiseutuajelulla” muutamana aurinkoisena päivänä, niin tuolla ympäröivien vilja-aittapeltojemme reunamilla hehkui todellinen väriloisto, jota ei voi olla ihailematta. Jonkun verran maisemaa kuvanneena oli taas todettava, että millään tallennusmenetelmällä sitä kokonaisuutta ei pysty toistamaan. Näköhavainnon lisäksi sitä kun on katseen ulottumattomissa ja kaikkea ympäröivänä tunteena. Tuskin kukaan taidemaalari pystyisi sekoittamaan paletillaan niin useita keltaisen sävyjä, joita puustomme toistaa aurinkoisessa maisemassa. Yhtä lailla harmonisesti ja niin, ettei teos näyttäisi ylimakealta.

Tulipa talvi sitten koska tahansa ja ihan millaisena hyvänsä, nyt elettävää vuodenaikaa kannattaa oikein pysähtyä ihmetellen katselemaan. Kesän kukkineen jäädessä muistoihin, jatkaa ympäröivä luonto upeitten näkymien jakamisen ruskana. Nautitaan siitä!