keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Sähköä laudassa

Tänä keväänäkös se oli, kun sähköpotkulaudat ilmestyivät Salonkeskustan katukuvaan? Vuosi on ollut niin eriskummallinen, ettei oma muistini riitä väitettä todeksi todistamaan, mutta joka tapauksessa meidän perheen kosketus kyseisiin kapineisiin on ainakin tältä vuodelta.

Lapsista moiset menopelit ovat tietenkin kiinnostavia. Kulkupeli-sähköpotkulaudan käyttöönottamiseksi tarvitaan kännykkä-sovellus ja jotain, jolla maksaa vuokra puhelimen kautta. Se tarkoittaa joko luottokorttia tai Google Pay- sovellusta. Itselläni ei ole kumpaakaan, mutta onneksi lasten kaverin valveutuneelta äidiltä löytyi sekä maksutapa että tarvittava sovellus. Niinpä sitten porukalla lähdettiin sähköpotkulautaa kokeilemaan alkukesästä...


Sähköpotkulaudan ohjaustanko, valoineen ja hallintalaitteineen.

Lautoja on hieman erilaisia, kaupungin laudoissa on kaksi jarrua käsikahvoissa kuten monesti polkupyörissäkin. Tehon säätö löytyy myös kahvasta. Valot syttyvät automaattisesti. Sitten tunnustus: itse en ole tähän päivään mennessä kokeillut sähköpotkulautaa, joten käyttökokemukset ovat muun porukan. Sen verran tasapainoa täytyy olla, että pysyy laudan päällä. Alussa pienimmällä oli hiukan hankaluutta hahmottaa laudan käynnistys ja kyytiin nousu, lauta on tietysti raskaampi kannatella paikallaan kuin tavallinen potkulauta ja ohjauksen ollessa lyhyelle henkilölle suhteessa korkeammalla kuin pidemmällä, startissa oli oma jännityksensä. Nopeasti ajaminen kuitenkin alkoi sujua hänelläkin. Pidemmille lauta oli luontevan kokoinen, ja totuttelu uuteen vekottimeen kävi joutuisasti. Vauhtia voi säätää, ja ainakin jalankulkijan näkövinkkelistä sähköpotkulauta kulkee todella lujaa jos “päästelee täysillä”. Ajaminen on kuulemma tosi helppoa, kun siihen on hetken totutellut!

Miesväen oli perheessä tehnyt mieli sähköpotkulautaa, ja niinpä sellainen kesällä hankittiin. Itse olin vähän sitä mieltä, että oliko hankinta nyt kaikkein järkevin - lasten tulee liikuttua muutenkin vähän, eikä tuolla sitten senkään vertaa. Tämä väittämä on sikäli osoittautunut oikeaksi, ettei kukaan ole vielä hikisenä laudan kanssa tullut kotiin. Ainoa mahdollisuus siihen olisi kai, että akku tyhjenisi kesken matkan, ja siitä ovat käyttäjät olleet tarkkoina, ettei niin pääse käymään. Toisaalta, kuskaus autolla on hiukan vähentynyt, mikä tietysti on ilmastolle plussaa! Meillä porukka on myös säntillisesti käyttänyt kypärää, mikä on noilla vauhdeilla mielestäni tosi tärkeää. Riskejä tulee jo siitä, että lauta on tosi hiljainen, eikä muu maailma välttämättä huomaa lähestyvää ajelijaa mitenkään jollei satu olemaan äänekästä tyyppiä. Tähän toivoisinkin sähköpotkulautojen kehittyessä jotain ideaa, noihin kun ei oikein voi pyykkipojalla kiinnittää pelikorttiakaan räpättämään, kuten lapsena tehtiin fillarien kanssa. Jokin havaittava ääni laudasta olisi hyvä lähteä, kun ei ajajakaan joudu läähättämään moottorin tehdessä työn. Sadesäällä ei myöskään kannata ajaa, ettei joudu vesiliirtoon. Fiksut pyöräilijän ja muiden kevyen liikenteen käyttäjien säännöt toimivat sähköpotkulaudalla, ja ennakointi tuo turvaa tilanteisiin.


Sähköpotkulautoja parkkeerattuna jalkakäytävälle, josta sellaisen voi sitten lainata.

Käykääpäs kokeilemassa, niin kauan kun on kelejä jäljellä. Ja ajelkaa fiksusti, toisia kanssakulkijoita ja vuokralaitteita kunnioittaen, jotta pysytään ehjinä!

Rullallaa, Auli


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti