Ehkäpä tärkeintä niiden hallinnassa on kokonaiseksi sanaksi koostaminen: KOTIMAINEN! Sellaiseen lyhenteeseen, kuin ASC, kannattaa kuulemma myös kiinnittää huomionsa; se kun on kasvatettavan kalan rehulle myönnettävä sertifikaatti – ja kuten lähes kaikkialla, niin eritoten kalan maussa pätee se ”mitä syöt, sitä olet”! Melko monella lienee makumuistoja esim. kalalta maistuneesta sianlihasta.
Mutta ne varsinaiset aakkoset, jotka alkoivat kiinnostaa, kun korona aikaansai
lohikalojen ylitarjontaa – suurin kuluttajaryhmä; ravintolat; ne kun eivät
tarvinneetkaan tuoretta kalaa… sen enempää kuin pakattua taikka
pakastettuakaan. Selkein vähennys oli Norjan lohen kysynnässä ja sehän siirtyi
melko pian hintoihinkin. Myös kotimaisen lohikalan tarjonnan osalta. Niin lohen
kuin kirjolohenkin suhteen.
Löytyihän niitä – lohikalan
leikkausmääritelmiä – peräti viisi! Miksiköhän vain lohikalojen? Fileoidaanhan
niitä muidenkin kalalajien yksilöitä! Siihen en saanut pikahaulla vastausta.
Kyseessä on siis lohikalan
perkaamiseen liittyvä fileen käsittely, jossa poistetaan siitä tarkoin
määriteltyjä osia. Mitä pidemmälle aakkosissa edetään, sen enemmän osia on
lopputuloksesta poistettu. Ja luonnollisesti sekin, mitä fileestä on tarkoitus
valmistaa, vaikuttaa tuon aakkosen valintaan. Se taas vaikuttaa sitten hintaan.
Siispä ”aapelus” esiin. Ja samat määritykset koskevat sekä lohen, että
kirjolohen fileerausta:
A-leikatussa
fileessä mukana ovat kaikki kalvot, rasvat ja evät. Selkäruoto, kylkiruodot ja
kidusluu on poistettu.
B-merkintä
tarkoittaa, että fileestä poistetaan selkä-
ja kylkiruotojen sekä kidusluun lisäksi vielä kaikki evät ja eväruodot sekä osa
vatsarasvasta.
C-leikattu
tarkoittaa fileetä, josta on edellisten lisäksi poistettu kaikki selkä- ja
vatsarasvat. Lisäksi fileen etuosan paksuimmassa kohdassa olevat pystyruodot on
nypitty pois. C-leikattu filee on aina ruodittu.
D-leikkuussa
fileestä rasvat ja kalvot on poistettu kokonaan vielä C-leikkuuta tarkemmin.
E-fileeksi
kutsutaan fileetä, josta on poistettu lisäksi myös nahka.
Pohtimatta kalankasvatuksen
taikka villikalan eettisyyttä ja ohittamalla jopa kotimaisuusasteenkin
merkityksen, myönnän, että tuo kalanpala, kuumuutta kestävän paistinpannun
kautta tarjoiluvadille kulkeutuneena antoi miellyttävän kylläisen olon kahdelle
ruokailukerralle. Liikoja mausteita vältellen, en yleensäkään halua peittää
raaka-aineen hienoa perusmakua (johon se alussa mainitsemani
ASC-sertifikaattikin vaikuttaa) ja mitä pelkistetympi annos on lautasella, sen
helpompi on määritellä hiilihydraattien ja ateriainsuliiniannoksen keskinäinen
suhde. Loppusilaukseen kuuluu kokkiystäväni ohje, että jos et valmista
kala-ateriaa vieraille, niin unohda tilli – se on vain opittu pahe, joka on
tarkoitettu ainoastaan koristeeksi (paitsi rapujen liemessä)!
Seitsemän veljeksen Lukkarin
koulussa eivät aapeluksen alkupuustaimetkaan meinanneet tulla ymmärretyksi ja
jäädä mieleen. Nyt tarve on reilusti vähäisempi määrältään, mutta sanoisinpa
siihen, etteivät ne merkitykseltään jääne kovinkaan kauaksi poikien hyödyistä
(sitten kun he aikoinaan saivat kirjaimet mieleensä jäämään), sillä – ellet ole
taitava kalan käsittelijä – kannattaa ennakkoon selvittää kuinka haluamasi
filee on leikattu eroon ruodoistaan. Siinä noista aakkosista on apua!
ASC takaa kalan kasvatukseen muitakin hyviä asioita kuin kasvatuskalojen syömä rehu. Muiden kalojen, esim. purkkitonnikalan, kohdalla kannattaa etsiä kirjainyhdistelmää MSC, ja samalla huolehtii mm. siitä, ettei pyydettäessä vahingoiteta vaikkapa delfiinejä
VastaaPoista