SITÄ SE MUN UNENI TIES…

Wikipedia, tuo (melko) luotettava tietolähde, määrittää unta melko monisanaisesti näin: ”Uni on omakohtainen, subjektiivinen nukkumisen aikana koettava elämys, jossa esiintyy ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia. Unen sisältö saattaa muistuttaa tarinaa, joka etenee epäloogisesti ja absurdisti; arkielämän ilmiöt näyttäytyvät vääristyneinä ilman minkäänlaisia ”rajoja”. Erityisesti REM-univaiheen aikana esiintyvät unet ovat surrealistisia ja epäloogisia.Pahaa tai ahdistavaa unta sanotaan painajaiseksi. Unta, jossa unennäkijä tiedostaa unensa olevan unta, sanotaan selkouneksi.”

Kaikkihan niitä näkevät! Tai niin oletetaan, satavarmoja asiasta ei voida olla, sillä jos uniin ei kiinnitä huomiota, ne helposti unohtuvat heräämisen jälkeisessä elämän rytmissä. Mutta jos oletetaan, että me kaikki niitä näemme, niin miksi? Pakkohan meidän on nukkua, mutta aivojamme emme pysty sammuttamaan ja niiden toiminta rakentaa koko ajan jotain aistimuksistamme ja mielikuvista. Nukkuessakin.

Joku koulukunta olettaa, että unen aikana aivomme nollautuvat edellisen päivän sinne kertyneistä ärsykkeistä. Varmaa ei ole sekään. Monella ihmisillä päivän stressi jatkuu saumattomasti uneen. Onneksi sitä nollautumistakin tapahtuu, vaikka silloinkin saattaa ajatusmaailmassamme olleita asioita ilmaantua unikuviimme ikään kuin tulevaa pohjustaen. Pystymmekö siis ”ennustamaan” unien avulla?

Emme pysty! Unethan rakentuvat aivojemme toiminnoista, joskin niin monimutkaisesti, etteivät unitutkijatkaan sitä kaikkea ole (vielä) saaneet selville. Se ”viisasten kivi” kun on löytämättä. Yhä. Melko helposti jotkut meistä hyödyntävät jälkikäteen uniaan ”kääntäen verrallisesti”. Ikään kuin se mitä tapahtui, olisi ollut nähtävissä jo hänen unessaan ennakkoon. Joskus voi jotain ollakin – sattumalta lähes samansuuntaisena – mutta vaikka kaikki unensa muistaisi ja kirjoittaisi ne tarkasti ylös, niin… Tulkinnastahan se riippuu. Ja ihminen tuppaa tulkitsemaan kaikkea ”omaksi edukseen”. Vanhan kansanviisauden mukaan ”oma suu on lähempänä kuin kontin suu”! Siis noin on todettu jo tuohikonttikulttuurin aikoina. Miks ei sitten myös unien osalta ja nykyisinkin! Eikä ole vaikeaa sanoa, että ”sitä se mun uneni ties”. Jälkiviisaasti. Hiukan niin kuin historioitsijat kirjoittaessaan olevaa maailmankuvaa tulevaisuudessa tulkittavaksi.

Jos siis unien kautta emme vastaanota ennustuksia, niin… Elämmehän niissä monesti aivan samassa fyysisessä ympäristössä kuin valveaikanakin ja samojen tuttujen asioitten ja ihmisten kanssa. Mutta myös erikoisia asioita voi tapahtua unessa. Sellaisiakin, jotka elämän lainalaisuudet sulkevat pois valveajoista. Emme tiedosta mikä on todellista ja mikä ei. Nukkuessamme pidämme aivojen rakentamaa tilaa totena, ymmärtämättä kyseessä olevan ilmiön, jolle ei ole mitään vastinetta valvemaailmassa.

Ainakin minä näen usein edesmenneitä läheisiäni, joiden kanssa olen ollut aikanaan paljon tekemisissä. Ja vaikka ne(kin) uneni muistan lähes aina ja melko lailla tarkasti, ei ”kanssakäyminen” ohjaa mitään tulevaa kohti, eikä edes opasta suuntaa ratkaisuihin. Myös, niin kuvittelen, entisestä elämästä ilmaantuu joku isompi ajoneuvo, jolla pitäisi päästä vaikeakulkuista vastamäkeä ylös. No, sen uskon verenpainelääkitykseni kanssa myötäelämiseksi – aivan kuten joskus nuorempana ne ”paineen vaihtelun kokemukset”, joissa putosin tai ikäänkuin liitelin vuoteen vierellä. Tiedän monien lääkeaineitten ”sivuvaikutuksena saatavan erilaisia aistimuksia”, joihin on vain sopeuduttava. (Olen ymmärtänyt melko monen jopa hakevan sellaisia). Tuollaisilla vahvoilla särkyjä säätävillä lääkeaineilla tuntuu olevan vallan vakiona rakentaa öitten ajankuluksi ”ihan omia videoitaan”. Tai senkaltaisina olen oppinut niitä katselemaan. Aivot sekoittavat asioita, mutta luovat niille yhdistäviä kohtia todellisuuteemme.

Tietäjät ja tutkijat puhuvat selväunista, joissa ihminen ymmärtää näkevänsä ja olevansa mukana unessa. Mielestäni tuo videoitten katselu – melkoisen usean yön ”viihdykkeenä” – on juuri sellaista. Joskus se on ihan mielenkiinnolla mukana elettävää. Eikä niiden tarvitse liittyä menneisiin, eikä tuleviin päiviin. Puhumattakaan, että niistä pystyisi jotain ennakoimaan. Mutta ”tässä ja nyt” tilanteissa huomaan monesti olevani mukana univideossa! Jo muutamia kertoja olen havahtunut jollekin kanssaihmiselle selittämiseeni, että kun en jätä kuulokojetta paikoilleen yöksi, niin en pysty vastaamaan kysymykseen, kun en sitä kuule. Joskus jopa istunut sängyn laidalla ja miettinyt, että pitäiskö lähteä hakemaan työpöydältä tuo kuulemiseni edellytyksen tärkeä apuväline… Vielä en ole lähtenyt!

Noita unien selittelyjä ja selittelijöitä, kuten kaikenmaailman muitakin oraakkeleita, on kaikkialla. Ja runsaasti. Mutta kun on sinut omien uniensa kanssa, niin ei sellaisten apuja tarvitse. Eikä kannata paljoa kyselläkään. Toinen ihminen kun ei voi tulkita toisen unia! Itse on paras asiantuntija, jos haluaa pohtia, että miksi juuri tällaiset teemat, nämä asiat taikka ihmiset, tulivat uniini juuri nyt. Jos siis muistaa näkemänsä unen sisällön. Mitään enneunia ei ole, koska paraskaan tieteellinen tutkimus, taikka sen tutkijat, ei pääse koskaan käsiksi siihen uneen. Ja kerrottuna siihen ilmaantuu aina jotain lisää taikka jää pois. Eikä ole mitään, millä pystyisi mitään todistamaan. Silti heitä, jotka ovat eri mieltä kanssani, on pilvin pimein. Ehkäpä tätäkin lukemassa? Ja se heille suotakoon. Kunhan vain ei johdateta itseä taikka ketään muuta harhaan hyväntahtoista uskomista hyödyntäen.

Ihminen haluaisi tietää jotain ”huomisesta” ja siksi hyvin herkästi lähdetään mukaan johonkin, joka – vaikka vain leikkimielisesti – pystyisi luomaan edes suuntaa antavaa kuvaa siitä mitä voisi tulla tapahtumaan. Mutta niin kauan kuin se kouriin tuntuva todellinen fakta puuttuu, on muistettava, että – kuten elämä itse – niin kohdallamme ei enää pystytä elämään eilistä (kuin muistoissa), eikä vaikuttaa huomiseen, joten elämän parasta aikaa on tässä ja nyt!

Unien katselukin on myös sitä, enkä siitä halua luopua…

PS. Liekö juuri taivaalle ilmestyneen täyskuun vaikutusta, joka tuppaa jopa valvottamaan, näin juuri unta, jossa hukkasin tuon minulle elintärkeän tuen; kävelykeppini; jota ilman... tiedättehän! Nyt sitten vain pienen pelon sekaisessa tunnelmassa kuulostelemaan joutuuko sanomaan, että sitä se mun uneni ties! Toivottavasti ei!!!