Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että isäntäkin halusi ostaa itselleen pelin. No juu, mikäs minä olen kieltämään aikuista miestä?
Meillä pojilla on molemmilla
omat pelikonsolit. Niihin löytyy useampikin peli. Kummallakin on aikaa 2 tuntia
päivässä pelata viikonloppuisin ja lomalla.
Sitten tulee se iso mies,
joka haluaa itselleen myös pelin. Milläs äiti-ihminen rajoittaa sen ison miehen
peliaikaa? Tuntuu isompikin mies viihtyvän pelikonsolinsa kanssa sohvalla, kun
on hyvä ja mielenkiintoinen peli. Siinä sitten unohtuu saunan lämmitys ja
ruokakin saa odottaa, ettei jännä peli vaan jää kesken.
Tämä äiti on ainakin
totaalisesti pudonnut kelkasta eikä enää edes ymmärrä iltapalapöydässä käytyjä
pelikeskusteluja. Isä onneksi ymmärtää ja hyvä niin.
Kyllähän se pelaaminen
kehittääkin, en sitä kiellä. Rajansa kuitenkin kaikella. Muistetaan, että kun
pelataan paljon, niin vastapainoksi ollaan myös sosiaalisia ja tehdään
yhdessäkin jotain kivoja asioita!
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti