Tänä kesänä olen rullaluistellut eri tavalla kuin lähivuosina, ja oppinut jotain uuttakin. Oppimiseen tarvitaan uskallusta yrittää ja epäonnistumista olisi myös kestettävä. Tuhansia toistoja, jos ei kesässä niin vaikka sitten tulevissa. Parasta tukea oppimiselle on ihan tuntemattomaltakin saatu kannustus ja rohkaisu – kokeile vaan, ei se niin paha oo!
En muista mistä kaikki alkoi, ehkä kyse oli
myöhäisestä neljänkympin kriisistä. Piti saada uudet rullaluistimet. Muut
hankkivat moottoripyöriä tai hienoja autoja villityksissään, mutta meikäläinen
halusi semmoiset "vanhanaikaiset" rullikset joissa on kaksi rengasta
vierekkäin edessä ja takana. Joskus lapsena minulla oli vastaavat, kenkiin
kiinnitettävät menopelit. Rullailu oli hauskaa ajanvietettä ystävän kanssa ja
serkkuni, jonka rullaluistimet saapuivat Atlantin tuolta puolen, opetti minulle
kotipaikkansa murretta käytännössä "rypästessään" alamäessä.
Laastarille oli käyttöä, kun päästiin siltä reissulta kotiin.
Heitin omat antiikkiluistimeni kierrätykseen nuoruusvuosina,
kun uusi rullaluistinten sukupolvi, ns. inlines eli renkaat yhdessä jonossa
peräkkäin, tuli kauppoihin. Niillä tuli mentyä kaikki nämä vuodet enemmän tai
vähemmän, lähinnä luistelulenkkejä tehden. Joskus mukaan lähtivät myös
rullaluistelusauvat, joilla sai yläkroppaan liikettä. Viime vuosina rullailu
hiipui, eikä kesässä kovin montaa lenkkiä tullut heitettyä, vaikka kelit
varmasti olisivat sallineet.
Sitten parin viime vuoden aikana aloin törmätä
rullaluisteluvideoihin, joissa nimenomaan vanhanmallisilla rullaluistimilla
tehtiin hienoja temppuja ja tanssiliikkeitä. Lopulta tuumasta toimeksi,
olisihan hienoa oppia temppu tai kaksi tai vaikka tanssimaan...niinpä
joulupukki toi minulle uudet rullaluistimet!
Onkohan kellekään yllätys, jos tämmöinen lähes
kaikesta liikunnasta innostuva, keski-ikäinen keskinkertaisuus kertoo, ettei
ole vielä oppinut yhtään hienoa temppua! Hauskaa on silti ollut. Kaatuminen
pelottaa vaikka olen topannut itseni kaikkiin mahdollisiin suojavarusteisiin.
Pari kertaa olen uskaltautunut skeittipuistoonkin, kun jälkikasvu kritisoi
piileskelyäni koulun (tyhjällä) parkkipaikalla, jossa asiaton oleskelu on
kielletty. En tiedä onko rullaluistelu asiatonta, saati oleskelua, mutta tunsin
piston sydämessäni ja päätin yrittää tulla koulun suojista esiin.
Skeittipuistossa olen törmännyt aivan mahtavaan
juttuun, nimittäin nuoriin tsemppaajiin ja ennakkoluulottomaan vertaistukeen.
Eräs nuori sai minut rohkaistua pump trackille (asfaltoitu ajorata, jossa on
erilaisia kumpareita, kaarteita, ylä- ja alamäkiä), katsoi kaikkein helpoimman
kohdan valmiiksi ja kannusti kokeilemaan, vaikka itseä hirvitti aivan
kamalasti. Ja niin vaan tuon tsempin voimalla uskalsin pikkuisen ja pikkuisen
enemmän, ja nyt pystyn rullailemaan rataa jo ympäri, hitaasti ja hiukan
horjahdellen mutta voi sitä vapauden tunnetta! Olen sydänjuuriani myöten
kiitollinen siitä, että kohdalle sattumalta osunut kanssaskuuttaaja (skuutti on
potkulauta, jolla tehdään temppuja) viitsi ohjata ja rohkaista, yksin
ujostelisin vieläkin kentän reunalla.
Siinä onkin hyvä ohjenuora meille kaikille, ei
luoda ennakko-oletuksia kanssakulkijoista iän, taitojen tai muidenkaan
ominaisuuksien perusteella vaan toimitaan reilusti ja tsempataan muita!
Rullaavaa syksyä toivottaen Auli
PS. Salosta löytyy mm. tällainen harrastuspaikka,
jossa voi pyöräillä, scootata, skeitata, rullaluistella, juosta, pomppia ja
liikkua pyörätuolilla:
https://www.salo.fi/vapaaaikajamatkailu/liikunta/liikuntapaikat/ulkoliikuntapaikat/pumptrack/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti