Lenkille, lenkille... Tämä
on tätä aikaa, kun pitää sopeutua yksin olemaan. Olen siihen kuitenkin jo
tottunut vuosien myötä. Koronan myötä se
saa konkreettista etua. Ei välttämättä tarvitse sitä juttukaveria mukana,
vaikka meneehän se lenkkeily aina joutuisammin, kun vähän ”höpöttää” välillä.
Muistin kuitenkin, että
ostin sellaisen ”härpäkkeen” jossain vaiheessa.
Korvakuulokkeet, musiikkia
kännykästä ja matka menee hyvin. Pyörälenkille ne alun perin ostin, mutta nyt
ovat myös hyötykäytössä. Jossain
vaiheessa voi ottaa vaikka tanssiaskelia, no ei kai, mutta tekis mieli. kun
tulee lempparimusiikkia.
Ja sitten tää toinen
”härpäke” on tämä monitoiminen askelmittari-, kello- ja mitä kaikkea. Tekee
liikkumisesta mukavaa, kun on niin harmaata vielä joka puolella. Mielenkiintoa
lisää tuo askelten määrä, joita voi aina lisätä ja ne näkyy aina tässä mukana.
Joku on joskus sanonut sellaisen lauseen: ”Liikunta on lääkettä”.
Allekirjoitan. Ja tuo aurinko, tuntuu, että on aika herätä talven horroksesta.
Olihan tuolla jossain
lenkkipolun varrella jo sinivuokkojakin tai mun ”hortonomin” silmin näyttivät
siltä. Ne voi olla kyllä niitä toisia sinisiä, jotka kukkivat tähän aikaan.
Nimi on hämärän peitossa.
Olipa tässä yks päivä
jo ilmaantunut tuo ISO ilmapallokin taivaalle.
Korona on kuitenkin
hiljentänyt kaiken. Ohjeita on tullut ”tuutin täydeltä”. Joku tekee taulukkoja,
miten tämä tulee vaikuttamaan Suomessa. Kaupoissa ei ole pahemmin ruuhkaa. Tai
mä en ole vissiin ollut siihen aikaan, kun ei ole sitä ruuhkaa. Onneks on
ruokaa sen verran aina kotona ja sitä wessapaperiakin, ett’ei tarvitse siellä
kaupassa usein käydä.
Mutta olen optimisti,
kyllä me tästä selviämme.
Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti