lauantai 4. huhtikuuta 2020

Koulunkäyntiä etänä

Otsikko voisi kuulua äidin kohdalla myös: Koulunkäyntiä, etana! En enää millään pysy lasten vauhdissa. Varsinkin teknologian kehittyminen saa minut ihan pihalle.

Koronasta johtuen lähiopetusta saivat maaliskuun puolivälistä vain kriittisillä aloilla työskentelevien vanhempien 1.-3.-luokkalaiset. Itselläni on kotona eka- ja viidesluokkalaiset pojat.

Ensimmäisen etäkoulupäivän jälkeen nostan olemattoman hattuni vielä korkeammalle, kun tapaan opettajia! Ihan mielettömän hienoa, mitä kaikkea he olivat keksineet lapsille tehtäväksi kotona. Ja miten haastavaa voi olla isossa luokassa tehdä opettajan työtä, kun se oli haastavaa jo kahden lapsen kanssa. 

Kuva autiosta kouluokasta tyhjine pulpetteineen.

Opettajalla on toki ammattitaito ja hän tietää, mitä ja miten opettaa. Itse olin vähän pihalla, enkä yhtään osannut auttaa teknisissä ongelmissa. Onneksi muna on tässä kanaa viisaampi ja pojat pärjäsivät sähköisten oppimateriaaliensa kanssa ihan ilman äidin apua.

No, opettaja saa toisaalta olla opettaja. Äidin tehtävä oli olla etäkoulussa rehtori, opettaja, siistijä, keittäjä, terveydenhoitaja, välituntivalvoja, erotuomari, talonmies… Ja vähän voisi välillä olla äitikin, totesi nuorempi. Hän myös arveli, että osaakohan äiti ollenkaan näitä ekaluokan juttuja. Hetken pohtimisen jälkeen hän totesi, että toisaalta, olethan sä koulua käynyt, vaikket ehkä mitään osaakaan.

Tämä on vaatinut meiltä vanhemmilta paljon, tämä etäopiskelu. Meidän piti tietää, mitä lasten tulee tehdä. Meidän oli osattava auttaa pulmatilanteissa. Osa meistä joutui tekemään omia etätöitään samalla, kun lapset tekivät koulujuttujaan. Ei ollut helppo yhtälö, sen sanon! Jouduin vielä kokeen valvojaksikin, kun viidesluokkalaisen ympäristöopin koe suoritettiin sähköisenä aikuisen valvovan silmän alla. Viidesluokkalaiseni totesi tähän, että sinä olet äiti sokea, niin sun ei tartte valvoa koetta. Helpottavaa!

Vaikeat ajat koulivat itse kutakin. Eka etäpäivä sujui vielä suhteellisen hyvin, mutta päivä päivältä kaikki muuttui vaikeammaksi. Onneksi lapset tekivät itse lukujärjestyksensä päivän aikatauluksi ja huolehtivat vähän liiankin hyvin välituntien toteutumisesta. Ruokatuntikin pidettiin ja koulupäivän jälkeen syötiin välipalaa yhdessä.

Äiti oli väsynyt, mutta lapsissa virtaa riittää. Katsotaan, kenen hymy hyytyy ensimmäisenä!
Päivi



-----------------
 
PS. Sivuston ylläpitäjän havainto: etäopetuksessa liikkuu myös huumoria – ainakin kuluneella viikolla - 1.4. sanomalehti Länsi-Suomi ’uutisoi’, että "monessa pienten lasten kotikoulussa on vanhemmilla voinut mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun läksyistä ja muusta päiväohjelmasta viestivä Wilma-alusta ilmoitti, että se on poistettu sovelluskaupasta, eikä sitä voi enää käyttää."


Wilman aprillipila paljastui kuitenkin vanhemmille ja toivorikkaille koululaisille hyvin pian, kun...

Lehdessä ollut kuva, jossa naurava emoji ja teksti: "Aprillia! ;-)  Läksyt pitää tehdä sittenkin."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti