"Mitä tänään mietin🤔. Sitä kuinka ennen, siis aikaa ennen nyt oli välillä tulisilla hiilillä, kun ei ollut rientoja ja muita menoja eli ns. koti-iltoja. Nyt on suorastaan ihanaa, kun edessä on vapaa viikonloppu ja ei tarvitse poistua kotiovelta minnekään. Ja töiden jälkeen suihku on aivan taivaallinen paikka, päivän pöpöistä puhdistautumista ulkoisesti. Olen vain "kaupantäti" eli en pahimmassa tulilinjassa maamme hoitohenkilökuntaan, laitoshuoltajiin ja muihin tärkeisiin ammattiryhmiin nähden, mutta silti välillä arkisin mietityttää töihin lähtö. Meillä jokaisella on joku lähipiirissä, joka kuuluu riskiryhmään.
Pidetään huolta toisistamme!!! ❤️”
Näin kirjoitti tyttäreni koronaviruksen saavuttua maailmalta Suomeen.
Tämä virus valloitti myös
tiedotusvälineet, joista kaikki pauhaavat siitä tuutin täydeltä. Käynnissä
olevat aseelliset selkkaukset ovat jääneet tiedottamisessa kakkoseksi. Taistelu
virusta vastaan on etusijalla. Syystäkin, koska kyseessä on koko maapalloa
koskeva asia. Sodassahan aina vastapuoli koettaa torjua hyökkäyksen.
Toivottavasti torjuntataistelu koronavirusta vastaan tuo pikaisen voiton.
Tämän voiton saavuttamiseen tarvitaan
kaikkien panos. On uskottava, että vihollinen viruksen muodossa on tosi ovela.
Se ei pidä melua itsestään ja on näkymätön. Tämä vihollisemme ei huuda uraa
eikä hakkaa päälle taistelu- eli sotahuutoja. Sen ei tarvitse. Ei ole pitkää
aikaa siitä, kun olimme taisteleva osapuoli, isämme ja veljemme tehostivat
sotahuudolla hyökkäystilanteissa. Silloinkin maailma oli kauheassa tilanteessa.
Kun Väinö Linnan romaanin mukaan tehty Tuntematon sotilas näytettiin
valkokankaalla; nuoret katsojat totesivat: “ei voi olla totta, ei siellä noin
kauheaa ollut”. Eräs veteraani kuuli mitä nuoret puhuivat ja totesi siihen: “ei
ollutkaan, siel oli monta kertaa kauheempaa”! Sota oli katastrofin aikaa.
Maailma lamaantui, elämä oli vaikeaa. Ihmisiä vammautui, lapset menettivät
isänsä. Lama ja puute oli todellinen. Kuinka meidän käy, oli monen
päällimmäinen ajatus. Siitä selvittiin työtä tehden, yhteistyö oli
voimavaranamme.
Voimme kuvitella, että koronavirus hyökkää
yksilönä ja me teemme huolimattomalla käytöksellämme siitä sotajoukon.
Sitä vastaan tiedehenkilömme avustajineen valmistelee vasta-asetta viruksen
torjuntaan.
Se on mittava määrä erilaisia juttuja;
lääkkeet, hengityslaitteet ja suojautumisvälineet. (Uutisten mukaan valtioiden
ja maanosien kiistaa riittää tästäkin asiasta.) On kerrottu, että laitteiden
kysyntä olisi suurempi kuin valmistuskapasiteetti. Koronavirus leviää nopealla
vauhdilla. Yksi pienenpieni “ötökkä” kun pääsee tarttumaan ihmisistä ihmisiin
sylkipisaroiden tai kosketuksen välityksellä, jopa oletetaan sen olevan vaarana
myös ilmassa säilyvinä partikkeleina, joita jää elämään myös kaikille
pinnoille, joihin tartunnan saanut koskettaa. Sillä tavalla viruksen uusi
kantaja eli isäntä, jolla ei ole puhevaltaa, kasvattaa ja hyysää tätä pahaa
tulokasta, joka jakaantuu ja muuttuu, saattaen jopa tukehduttaa isäntänsä.
Nesteestä täyttyvistä keuhkoista ei happea verenkiertoon saa. Tukehtumiskuolema
on tosi kivulias - ymmärtääkseni. Mutta
miksi suomalaisen on niin vaikea taipua ohjeistukseen? Emmekö ymmärrä niiden
olevat itsemme, kaikkien lähimmäistemme ja koko Suomen kannalta ensiarvoisen
tärkeää noudattaa. Siksi tuo alkuun lainaamani “mitä tänään mietin”. Tuon
kysymyksen voisi jokainen esittää itselleen ja vastata rehellisesti, että taas
tarvitaan “Talvisodan henkeä”, jotain yhteistä ajattelemisen ja tekemisen
voimaa, jolla selätämme tämän vihollisemme. Ja sairastumistilanteen
normalisoiduttua, edelleen yhdessä toimien, rakennamme Suomen takaisin nousuun
- niinhän me olemme tehneet sotien jälkeisenä aikana aina ennenkin!
Yhteisvoimin kansana!
Niilo
Ps. Kaikesta huolimatta meidän on otettava
järki käteen ja elettävä niin kun neuvotaan. Seitsenkymppisten ja sen yli on
pysyttävä kotioloissa eli “arestissa” - mahdollisimman vähän kosketuksissa
ympäristöön. Liikuntaa tarvitaan, mutta ei porukassa. Me kauan eläneet olemme
riskiryhmää alentuneen altistumisherkkyyden takia.
Joku
on jo sanonut: “KYLLÄ SE SIITÄ”!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti