Kevät keikutellee… entäs takatalvi

Vanha suomalainen sanonta ja kansanviisaus tuo keikuttelu. Kustaa Vilkunan tallentama perimätieto perustelee monella tapaa tuota keikuttelua. Pääasiassa kuitenkin säitten suhteen.

Yhtenä päivänä satelee lunta, toisena aurinko lämmittää jo niin, että tekisi mieli unohtaa villahousut vaatetuksestaan. Varsinkin tämän SYTYn kotikaupungin, Salon horisontin mukaan – vai kuinka tuollaisia olinpaikkamääreitä oikeaoppisesti kuuluu ilmaista.

Joka tapauksessa tiedämme kuitenkin, että täällä jo koko kulunut talvi on ollut täysin erilainen, mitä esimerkiksi 67. leveyspiirin pohjoispuolella. Meillä puisto- ja pihanurmikot näyttävät kuin juuri alkavan muuttua vihertävämpään suuntaan, kasvukauttansa aloittelemaan. Ja suurimmassa osassa Sodankylän yläpuolisessa Suomessa on lumen syvyys tällä hetkellä vielä reilusti toisella metrillä! Kinokset siellä keikuttelisivat, jos peltipailakalla varomattomasti alkaisi vauhdin hurmasta nautiskelemaan.

Ei siis vertailukelpoista tuo lumitilanne. Eikä moni muukaan asia noin pikaisesti vilkaisten. Kuinka siis pääsisimme tutkiskelemaan kevään keikuttelua heidän ja meidän välillämme?

Otetaan nyt sitten mukaan myös tuo otsikon takatalvi: täällä ”syvässä etelässä” sellaiseen (Ilmatieteen laitoksen mukaan) ei ole edes mahdollisuutta, kun tähän mennessä ei vieläkään ole alkanut edes se terminen talvikaan! (Talvi alkaa, kun päivän keskilämpötila laskee pysyvästi 0 asteen alapuolelle. Pysyvällä muutoksella on tarkoitettu 10 päivän putkea.) Terminen kevät puolestaan alkaa, kun päivän keskilämpö nousee pysyvästi 0 asteen yläpuolelle. 

Valon määrässähän pohjoinen ohitti jo meidät päivän pituudessa. Vielä matalalta paistava aurinko häikäisee silmiämme; siellä enemmän mitä etelässä, sillä lumen heijastava vaikutus lisää silmien ärsytystä. Täällä taas vain näyttöpäätteellä työskentely on melkoinen rasite silmille. Varsinkin nyt, kun etätöissä harvalla sen kodin työpisteen valaistusolosuhteet tuskin täyttävät normeja. Mutta kuinka tuotakaan vertailisit? Ja miksi? Eihän me sille mitään mahdeta, siihen kun ei vaikuta minkäänlaiset rajoitukset taikka suojautumiset – paitsi aurinkolasit häikäisyyn, mutta jos oikein sananmukaisesti ohjeistusta noudatamme, niin eihän se sisällä häikäise! 

Mutta se sitten ihmetyttääkin, että kuinka ja miksi uutisoidaan niin monen jättävän oman ja kanssaihmisten turvallisuuden ja terveyden sattuman varaan? Töissään käyvän ryhmän riskittömyyden säilyminenkin on ihan ymmärrettävästi kiinni ohjeitten sanatarkasta noudattamisesta, mutta kun sitten meissä, riskiryhmäläisissäkin, kuuluu olevan ihmisiä, jotka kuvittelevat, että eihän se nyt minuun… 

Melkoisia kamikazelentäjiä!

Minusta meistä jokaisen olisi allekirjoitettava se kehotettu oma osamme avusta (jos olosuhteet sallivat): "Minä pysyn kotona!"

Mitäkö tekemistä näillä asioilla on sen enempää kevään keikuttelun kuin takatalvenkaan kanssa? Niinpä! Pistin tuollaisen otsikon ja alun siksi, ettei keneltäkään jää avaamatta, jos tämä koronauutisoinnin yltäkylläisyys on jo kyllästymisen riskirajoilla - tai yli sen toleranssin...

No, tuota takatalvea nähtävästi emme joudu väistelemään, ainakaan tälle kesän alulle, ei täällä "Lannanmaalla"! Mutta melkoista keikuttelua kevään tulo on ollut - sääilmiöiden vaihtelevuuksien ja viruksien väistelemisen kanssa. Eikä se liene vielä läheskään ohitettu olotila - vaihtunee vain alkukesän keikutteluksi!

Mutta jos me kaikki olisimme nyt jo oppivaisia noiden ohjeiden mukaan elelemisessä, niin kokonaisuuskin palautuisi lähes entiselleen selkeästi ja nopeammin. Tosin siitä se sitten alkaa; uudelleen opiskelu; siihen elämään! Nyt on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta itsestämme, se edesauttaa myös kanssaihmisiämme ja sitten kun olemme tuossa elämäntapojen uudelleen opettelussa, olisimme mahdollisimman runsaslukuisena joukkona sen oppilaina!