Etäkoulu tuli
jäädäkseen koko kevääksi. Muutamien viikkojen kokemusten jälkeen voi sanoa,
että on tämä melkoisen vaativaa.
Itseä mietityttää
tulevaisuus. Kaikissa kodeissa ei ole edes kahta vanhempaa, vaan pitää selvitä uudenlaisesta
arjesta ihan yksinään. Meidän tapauksessamme aikuisia on jopa kolme, kun
avustaja edelleen onneksi käy töissä. Nyt häntä tarvitaan enemmän kuin koskaan!
Niillä
vanhemmilla, joilla vielä on töitä, ne voivat olla etätöitä ja siksi kotona
tehtäviä. On varmasti äärettömän rankkaa saada sujumaan oma työ, lasten koulu,
ruokahuolto ja kaikki muu arkirutiini ja poikkeustilan tuomat haasteet.
Mikäli
töitä ei ole, vaan poikkeustilan vuoksi on joutunut lomautetuksi tai jopa
irtisanotuksi, huoli kotona kasvaa vain lisää. On mahdottoman paljon
kalliimpaa, kun lapset syövät kotona myös lounaan.
Tässä kohtaa on
pakko ihmetellä Salon linjausta, ettei koululaisten ruokahuoltoa ole
järjestetty mitenkään toisin. Kaikki vastuu on kotona. Tästä syystä on jo ihan
taatusti asiakasmäärät Salon sosiaalitoimistossa lisääntyneet.
Sen lisäksi siis,
että huolehtii omat työnsä ja lasten koulunkäynnin, joutuu huolehtimaan
taloudellisesta tilanteestaankin. Siinä ei paljon lohduta, että tiedät olevasi
yksi monien joukossa. Se ei tuo ruokaa pöytään.
Minua on
pohdituttanut näiden etäkouluviikkojen aikana myös ekaluokkalaiseni
tulevaisuus. Miten hän pääsee syksyllä jälleen kärryille normaalista
koulunkäynnistä? Hänen ollessaan tokaluokkalainen, odotetaan jo tiettyjä
asioita. Niiden oppiminen jäi pahasti kesken poikkeustilan astuttua voimaan
keväällä. Siihen kuuluu sellaisia asioita kuin koulussa pärjääminen,
sosiaalinen kanssakäyminen ja oppimis-identiteetti. Ensimmäisellä koululuokalla
opitaan paljon sellaista näkymätöntä, joka kantaa koko peruskoulun ja tulevien
jatko-opintojen läpi. Kuinka käy näiden taitojen etäkoulussa?
Toisaalta olen
huomannut vanhemman poikani kohdalla, että etäkoulu sopii hänelle erityisen
hyvin. Opettaja ohjeistaa joka aamu, mitä sen päivän aikana tehdään.
Kirjalliset ohjeet sopivat pojalleni hyvin. Hän saa paneutua koulutehtäviinsä
niin kauan kuin jaksaa, pitää taukoja omaan tahtiinsa ja pedanttina tehdä niin
perusteellisesti tehtävänsä kuin haluaakin. Koulussa tähän ei aina ole
mahdollisuutta. Lisäksi sosiaalisten paineiden ollessa vähempiä pojan
voimavarat riittävät paremmin koulutehtäviin. Etäkoulu väsyttää toisella
tavalla kuin sosiaaliset paineet.
Etäkoulu tuntui
ensin tosi kivalta, mutta ajan kuluessa on myönnettävä, että uutuuden viehätys
on kadonnut. Lapsetkin pistävät enemmän hanttiin kuin alussa. Näinä aikoina on
erityisen tärkeää, että opettaja pitää yhteyttä oppilaisiin. Teknisesti se on
mahdollista ja isomman poikani kohdalla opettaja ottaa joka viikko
henkilökohtaisen kontaktin oppilaisiin. Arvostan sitä todella!
Aika näyttää,
onko huoliini ollut aihetta. Toivon meille jokaiselle vanhemmalle jaksamista
etäkoulun keskellä ja myös armollisuutta itseämme kohtaan! Muistetaan, että
ensisijaisesti tehtävämme on olla vanhempia ja kannustaa lapsia sekä olla
tarvittaessa läsnä. Sekään ei jokaisessa perheessä ole itsestäänselvyys.
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti