Ärtynyt Homenokka

Nyt ei ole kysymys lääkäripalstan selityksistä, vaan ukkometsosta, joka äityi tulemaan kimppuun metsässä. En ole ennen nähnyt metsoa luonnossa. Tuttu on sensijaan Ferdinand von Wrigtin maalaama taulu: ”Taistelevat metsot”.

Mistä ne sitten taistelevat? No, koppeloista tietenkin! Se on luonnon laki. Kerran vuodessa, keväällä, ukot lähtevät soitimelle. Soidinmenoissa ne ovat lähes sokeita ja ennenkaikkea kuuroja. Vahvin vie kauneimman, niin kuin Korsuorkesterikin laulaa.

Minulla oli yhteiskoulussa biologian opettajana Itä-Suomesta tullut poikamiestyttö. Kysyimme usein tunnin alussa: ”Että miten ne metson soidinmenot taas tapahtuivatkaan siellä Pielisen takana?” Hän alkoi näyttää niitä pyörien luokan edessä kumarassa kädet takaviistossa. Hän osasi matkia metson ääntelyä eli naksutusta. Siinä meni helposti puolet oppitunnista, mikä oli tarkoituskin.

Opiskeluaikoina Turussa asuin Sallasta kotoisin olleen Veikon kanssa. Hän sai monta kertaa kotoaan postipaketin, jossa oli mm. suolattu ja savustettu metso! Siinä oli syömistä tosi paljon.

Nyt asiaan. Olin Kiikalan Johannislundissa viime elokuussa, kun naapurini tuli metsästä ja sanoi nähneensä ukkometson, joka käyttäytyi hieman uhkaavasti. Heti pihaan tultuaan hän kertoi, missä hän sen oli nähnyt. Nyt toinen naapurini, Allan Sjöberg sanoi, että hypätkää autoon, niin hän ajaa sinne havaintopaikalle. Paikalle tultuamme vaimoni näki jo kaukaa metson tien reunassa.

Minulla oli kamera taskussa ja otin zoomaten kaukaa kuvan siltä varalta, että kohde lentää tiehensä. (Kuvastakin on nähtävillä, että hiukan kaukaa on koetettu saada varmuus ”saaliista”…)

Edessä oli mäen nyppylä ja metso siellä ylempänä. Allan lähti tietä pitkin mäkeä ylöspäin naksuttaen metsoa matkivaa ääntä. Minä lähdin vasemmalle mäen reunaa polkua pitkin koko ajan naksuttaen. Metso lähti myös laskeutumaan mäkeä minua kohti Allan perässään. Vaimoni otti kuvia siitä, kun minä olen kameran kanssa jo aika lähellä metsoa.

Olin suoraan sanottuna hieman varomaton tämän Homenokan kanssa. Se tulee kuin ohjus kohti.

Minä astun taaksepäin pakoon lähteäkseni, mutta pyllähdän paksussa sammalikossa selälleni. Homenokka on jo ihan kengässä kiinni, eikä keppiä ole käden ulottuvilla. Allan pelastaa tilanteen houkuttamalla sen hieman kauemmaksi, että minä pääsen pystyyn pienen männyn rungosta apua ottaen. Hän on ehtinyt ottaa kuvan, kun metso on jo kengissä kiinni.

Lähdemme autolle välittömästi ja autoon istumaan. Metso tulee auton viereen, joten ikkunasta saa hienoja luontokuvia. Tässä yksi malliksi.

Liekö tämä yksilö jäänyt ilman koppeloa jossakin vaiheessa? Mekin olisimme ilmeisesti kelvanneet ja mikä ihmeellisintä autokin olisi ollut kelvollinen. Ainakin se kopautteli renkaita. Piti istua autossa jonkin aikaa, että pulssi tasaantui.

Eero