Vietin joutilasta aikaani terassilla.
Oikeastaan siitä oli muodostunut kauniina kesäpäivänä tapa, joku voi sanoa
hieman moittienkin, että siellä Niilo jälleen istua kököttää muki nokan alla,
pääseneekö vaivainen enää jaloilleen. On ymmärtänyt hakea varjoisan paikan
kuitenkin, luulisi muutakin tekemistä olevan. Takapuolikin puutuu tollaisessa hommassa - istumisesta. Yksinäni
siinä kökötän, seuralaista kun ei ole. Muki on tyhjä ja lisää en viitsi noutaa.
Tällä terassilla kun ei ole henkilökuntaa, joka toisi täyden mukin. Ehkä on
hyväkin tällainen järjestely. Se nimittäin on tuo kiertokulku seuraavanlainen -
kuulemma. Kun janottaa niin juoksuttaa ja kun juoksuttaa, niin janottaa.
Aikamoiset ravit juomisesta seuraa.
Vakavammin puheen ollen kuulemani mukaan
pitäisi juoda juomisen jälkeenkin. Joku jossain olisi ihmeissään “kauhiast”
ohjeesta. Kun jo muutenkin sisällämme 73 % vettä, miksi vesipitoisuutta pitää
vielä lisätä, sas se! Elimistö kuulemma tarvii nestettä ettemme kuivuisi.
On kuulemma kova työ saada kuivunut henkilö virkoamaan. On katsottava kuitenkin
mitä helteellä juo. Kreikkalainen ohje on kuulemma hyvä. Siinä tilavaan lasiin
laitetaan hieman suolaa ja desin verran jogurttia ja lasi täytetään kylmällä
vedellä. Ennen kuin juot, niin sekoita juomasi. Juomasta saat suoloja, ravintoa
ja nestettä. Janokin häipyy saman tien. Kannattaa ottaa tavaksi.
Lääkintäviranomaiset suosittelevat juomaan säännöllisesti. On tietenkin juomia,
joihin ei kannata kiintyä, niihin voi tulla “suhe” eli riippuvuus. Terassit on
ihan mukavia virkistäytymispaikkoja, mutta juomapuoleen joskus on syytä tehdä
rajoitus, jota ei pidä ylittää. Joillakin juomilla, varsinkin terasseilla, on sellainen vaikutus, että velat vain
suurenevat; siitä huolimatta, että tuntuu todelliselta rahan riittävän ja murheiden
katoavan.
Henkilökohtainen oma terassini, jossa
viihdyn ja oleilen, katselen naapurien puurtamista, lintujen ja oravien
touhuja. Olen tyytyväinen, että voin nauttia kesästä omalla tontilla. Keittiön
kylmäpisteestä löytyy jäähdytettyä soodavettä, ihan ikiomalla laitteella hiilihapotettua.
Jano tulee, mutta ei pääse yllättämään.
Huonosti hoidetun pihamaan perältä löytyi
perin ihmeellinen lehtipuu. Tämän puun havaitsin terassilla istuen. Minusta
sitä ei ollut edellisenä kesänä. Ei ainakaan sen kokoisena kuin nyt. Pituutta
oli tullut puulle kesän aikana huomattavasti. Rollaattorilla kulkeminen ei
juurikaan houkuttele käymään terassia pidemmälle. Siihen pääsee ns. takkahuoneen
ovesta. Takkahuoneesta pääsee saunan löylyihin. Terassin olemassaololle
antaa lisäarvon vilvoittelun merkeissä. Kunnon löyly ja kylmä juoma. Mikä
nautinto.
Monena päivänä ihmettelin puuta pihan
perällä, “mikä puu”, mistä se on ilmestynyt - taikuuttako? Muistin kylläkin
sorjan ja suorarunkoisen pajun, jonka kasvamisen tontille oli aikaansaanut tuuli
tai pikkulinnut. Jompi kumpi oli kuljettanut mukanaan puun siemenen. Jokunen
vuosi sitten kokeilin puun jalostamista. Tämä pajun suora runko houkutteli
kokeilemaan, että jospa ymppään omenapuun oksan siihen. Terävä ns. mattoveitsi
kädessäni otin omenapuusta kolme oksaa. Paju viistosti poikki ja viistottu
omenapuun oksa sidottuna villalangalla pajuun kiinni. Vielä mehiläisvahaa
liitoksen ympäri, niin homma oli valmis. Siinä oli metrin päässä toinen
puun taimi, se sai saman käsittelyn. Ei muuta kun odottelemaan miten pajupuusta
muodostuu omenapuu. Turhaa työtä epäilin mielestäni tekeväni. Eikä risteytysyritys
onnistunut. Olisiko oksan sitomiseen tarvinnut niintä? Mistä sitäkin saa? Ehkä kukkakaupoista? Se on
kuitenkin ihan kotimaassa kasvava kuoriaines, joka…
Terassihavaintoni toi ymppäyskokeiluni
mieleeni. En ollut kiinnittänyt minkäänlaista huomiota siihen, että kohtelin
kaltoin viereistä tainta myös. Tämä oli lähtenyt kasvamaan ihan muuten vain -
omin avuin. Puu omaa nyt kahdet erilaiset lehdet. Ylempänä lehtien muoto ja
koko on selvästi omenapuun. Lehdet kasvavat ryppäinä niinkuin omenapuussa
konsanaan. Korkeutta puulla on noin pari metriä. Ensi kevät jännittää. Tekeekö
puu omenan kukat. Tämä vahvistaa olenko oikeassa. Naapurin rouva,
puutarhaihminen, totesi myös kasvin olevan omenapuun - Åkeron.
Tämä oli eka kokeiluni jalostamisen
suhteen. Lapsuudenkodissani oli melko iso omenapuutarha. Isäni kasvatti siemenistä
ensin taimenet, jotka hän jalosti myöhemmin. Aika monella maanviljelijällä oli
paljonkin villipuita kasvamassa. Villipuun hedelmä ei ole maukas. Se
saattaa olla ns. mauton tai oikein hapan. Isältä katsellen saamani opin
mukaisesti yritin kokeilla jalostusta. Tosin siinä oli mukana kuulopuheena
saatua tietoakin. Olin näet kuullut, että omenapuun rungon ei tarvitse olla
omenapuu. Jalostus onnistuu mihin lehtipuuhun tahansa.
Kuvitellaan minkälaiselta näyttää pihlajapuun
ja omenapuun yhdistelmä. Siinä on esim. linnuille oikea herkkutarjotin
syksyllä. Entä sitten pihlajakoi, joka tuhoaa pihlajapuun marjat ja omenat.
(Onnistuessaan
meillä olisi omenapihlajapuu)
Entäpä sitten se Helismaan kappaleen
kanssa, sen joka kertoo pihlajapuusta suutarin tyttären pihamaan liepeillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti