Ymppäys

Vietin joutilasta aikaani terassilla. Oikeastaan siitä oli muodostunut kauniina kesäpäivänä tapa, joku voi sanoa hieman moittienkin, että siellä Niilo jälleen istua kököttää muki nokan alla, pääseneekö vaivainen enää jaloilleen. On ymmärtänyt hakea varjoisan paikan kuitenkin, luulisi muutakin tekemistä olevan. Takapuolikin puutuu tollaisessa hommassa - istumisesta. Yksinäni siinä kökötän, seuralaista kun ei ole. Muki on tyhjä ja lisää en viitsi noutaa. Tällä terassilla kun ei ole henkilökuntaa, joka toisi täyden mukin. Ehkä on hyväkin tällainen järjestely. Se nimittäin on tuo kiertokulku seuraavanlainen - kuulemma.  Kun janottaa niin juoksuttaa ja kun juoksuttaa, niin janottaa. Aikamoiset ravit juomisesta seuraa.

Vakavammin puheen ollen kuulemani mukaan pitäisi juoda juomisen jälkeenkin. Joku jossain olisi ihmeissään “kauhiast” ohjeesta. Kun jo muutenkin sisällämme 73 % vettä, miksi vesipitoisuutta pitää vielä lisätä, sas se!  Elimistö kuulemma tarvii nestettä ettemme kuivuisi. On kuulemma kova työ saada kuivunut henkilö virkoamaan. On katsottava kuitenkin mitä helteellä juo. Kreikkalainen ohje on kuulemma hyvä. Siinä tilavaan lasiin laitetaan hieman suolaa ja desin verran jogurttia ja lasi täytetään kylmällä vedellä. Ennen kuin juot, niin sekoita juomasi. Juomasta saat suoloja, ravintoa ja nestettä. Janokin häipyy saman tien. Kannattaa ottaa tavaksi. Lääkintäviranomaiset suosittelevat juomaan säännöllisesti. On tietenkin juomia, joihin ei kannata kiintyä, niihin voi tulla “suhe” eli riippuvuus. Terassit on ihan mukavia virkistäytymispaikkoja, mutta juomapuoleen joskus on syytä tehdä rajoitus, jota ei pidä ylittää. Joillakin juomilla, varsinkin terasseilla,  on sellainen vaikutus, että velat vain suurenevat; siitä huolimatta, että tuntuu todelliselta rahan riittävän ja murheiden katoavan.

Henkilökohtainen oma terassini, jossa viihdyn ja oleilen, katselen naapurien puurtamista, lintujen ja oravien touhuja. Olen tyytyväinen, että voin nauttia kesästä omalla tontilla. Keittiön kylmäpisteestä löytyy jäähdytettyä soodavettä, ihan ikiomalla laitteella hiilihapotettua. Jano tulee, mutta ei pääse yllättämään.

Huonosti hoidetun pihamaan perältä löytyi perin ihmeellinen lehtipuu. Tämän puun havaitsin terassilla istuen. Minusta sitä ei ollut edellisenä kesänä. Ei ainakaan sen kokoisena kuin nyt. Pituutta oli tullut puulle kesän aikana huomattavasti. Rollaattorilla kulkeminen ei juurikaan houkuttele käymään terassia pidemmälle. Siihen pääsee ns. takkahuoneen ovesta. Takkahuoneesta pääsee saunan löylyihin.  Terassin olemassaololle antaa lisäarvon vilvoittelun merkeissä. Kunnon löyly ja kylmä juoma. Mikä nautinto.

Monena päivänä ihmettelin puuta pihan perällä, “mikä puu”, mistä se on ilmestynyt - taikuuttako? Muistin kylläkin sorjan ja suorarunkoisen pajun, jonka kasvamisen tontille oli aikaansaanut tuuli tai pikkulinnut. Jompi kumpi oli kuljettanut mukanaan puun siemenen. Jokunen vuosi sitten kokeilin puun jalostamista. Tämä pajun suora runko houkutteli kokeilemaan, että jospa ymppään omenapuun oksan siihen. Terävä ns. mattoveitsi kädessäni otin omenapuusta kolme oksaa. Paju viistosti poikki ja viistottu omenapuun oksa sidottuna villalangalla pajuun kiinni. Vielä mehiläisvahaa liitoksen ympäri, niin homma oli valmis.  Siinä oli metrin päässä toinen puun taimi, se sai saman käsittelyn. Ei muuta kun odottelemaan miten pajupuusta muodostuu omenapuu. Turhaa työtä epäilin mielestäni tekeväni. Eikä risteytysyritys onnistunut. Olisiko oksan sitomiseen tarvinnut niintä?  Mistä sitäkin saa? Ehkä kukkakaupoista? Se on kuitenkin ihan kotimaassa kasvava kuoriaines, joka…

Terassihavaintoni toi ymppäyskokeiluni mieleeni. En ollut kiinnittänyt minkäänlaista huomiota siihen, että kohtelin kaltoin viereistä tainta myös. Tämä oli lähtenyt kasvamaan ihan muuten vain - omin avuin. Puu omaa nyt kahdet erilaiset lehdet. Ylempänä lehtien muoto ja koko on selvästi omenapuun. Lehdet kasvavat ryppäinä niinkuin omenapuussa konsanaan. Korkeutta puulla on noin pari metriä. Ensi kevät jännittää. Tekeekö puu omenan kukat. Tämä vahvistaa olenko oikeassa. Naapurin rouva, puutarhaihminen, totesi myös kasvin olevan omenapuun - Åkeron.

(Ymppäys erottuu rungoissa ja lehtien erilaisuudessa)

Tämä oli eka kokeiluni jalostamisen suhteen. Lapsuudenkodissani oli melko iso omenapuutarha. Isäni kasvatti siemenistä ensin taimenet, jotka hän jalosti myöhemmin. Aika monella maanviljelijällä oli paljonkin villipuita kasvamassa.   Villipuun hedelmä ei ole maukas. Se saattaa olla ns. mauton tai oikein hapan. Isältä katsellen saamani opin mukaisesti yritin kokeilla jalostusta. Tosin siinä oli mukana kuulopuheena saatua tietoakin. Olin näet kuullut, että omenapuun rungon ei tarvitse olla omenapuu. Jalostus onnistuu mihin lehtipuuhun tahansa.

Kuvitellaan minkälaiselta näyttää pihlajapuun ja omenapuun yhdistelmä. Siinä on esim. linnuille oikea herkkutarjotin syksyllä. Entä sitten pihlajakoi, joka tuhoaa pihlajapuun marjat ja omenat.

(Onnistuessaan meillä olisi omenapihlajapuu)

Entäpä sitten se Helismaan kappaleen kanssa, sen joka kertoo pihlajapuusta suutarin tyttären pihamaan liepeillä?

 Niilo