keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Mökkimuistoja; Klapisouvi


Järven rannalla sijaitsevalla mökillä on yksi tietty asia, jota pitää tarkkailla ja se on järvinäköala. Sitä minäkin parhaani mukaan yritin pitää avarana. Kerran piti sahata pieni leppä pois. Se oli paikassa, jossa kätevintä oli sahata puu nurin veneestä käsin. Pitkään mietin miten parhaiten onnistun. Olin sitten polvillaan veneen kokassa, kyynärvarsi pienen rannalla olevan koivun ympärillä ja oikeassa kädessä pokasaha, jolla sahasin puun poikki. Kyllä niinkin homma onnistui, vaikka välillä kysyin itseltäni, oletko nyt ihan varma miten tämä tehdään.

Eräänä talvena metsuri oli kaatanut ison lepän rannasta. Siitä järvinäköala avartui oikein kunnolla. Pöllit oli sahattu klapin mittaisiksi.

Niitä oli 63 kpl ja päätin pitää klapisouvin joka aamu. Aloitin päivät hakkaamalla klapeja aamuisin noin tunnin ajan. Koska leppä oli ollut iso, myös pöllit olivat isoja halkaisijaltaan. Hommaani helpottamaan tilasin netistä kiilakirveen. 

Olin ko. kiilakirvestä käyttänyt aiemmin ystäväni mökillä, joten tiesin että isot pöllit saa sillä helpommin pienittyä. Sillä oli helppo halkaista isot pöllit pienemmiksi paloiksi ja sitten tavallisella kirveellä pilkkoa klapeiksi. Yhdestä pöllistä tuli 23 saunan kiukaan uuniin sopivaa klapia.

Oksan kohdat olivatkin sitten aika kimurantteja. Olihan paksuimmat oksat noin 20 cm halkaisijaltaan. Myönnän suosiolla, että pinosin nuo oksan kohdat melko isoina paloina alimmaksi pinoon.

Aikaa puusouvissa meni, mutta viimein työ tuli tehtyä ja useamman kesän puut pilkottua. Tuossa työssä käden jäljen näkee ja työ tekijäänsä kiittää.  Leppäklapi on väriltään hennon vaalea oranssi ja silkkimäisen kiiltävä. Tyytyväisenä työni tuloksiin pinosin klapit odottamaan saunailtoja.                                                                                                                     Eila










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti