Olen nyt
viihtynyt OrCamin kaverina muutaman kuukauden ja olen nähnyt enemmän kuin
aikoihin. Maailmani on avartunut valtavasti. Itsenäisyyteni on lisääntynyt.
(Päivi
ja se uusi OrCam)
Tässä eräänä
päivänä luin pikku miehelle satukirjaakin. Olihan se hurjan jännittävää meille
molemmille. Huomasin tosin, että hankalaa oli vastata kysymyksiin, joita
lukuystäväni esitti kirjan kuvista. Seuraavaksi OrCam voisikin kehittää kuvien
tulkitsemista. Tässä huomaa, että nälkä kasvaa syödessä…
On se vaan
hurjaa, kun nykyään voi ihan itse avata postinkin! Tietää ensimmäisenä, kuinka
suuren laskun posti on taas laatikkoon kuljettanut.
Ruokaa tehdessä
voi ottaa ruokareseptin vaikka uusimmasta Maku-lehdestä ja lukea ihan itse,
mitä siihen uuteen ruokaan tulee. Ja mikä hienointa, voi ihan itse lukea niistä
monista pusseista ja purkeista, missä se etsimäni mauste tai jauho on. Ihan
huikeaa! Enää ei tarvitse jokaista pussukkaa ja nyssykkää tyhjentää purkkeihin,
jotka sitten merkataan pistekirjoituksella.
Jääkaapistakin
löytää helposti niin kevytmaidon, tuoremehun, jogurtin kuin piimänkin. Ei enää
haistelua ja maistelua, vaan lukemista! Tosin, en viitsi kameraa käynnistää
vain tarkistaakseni, onko kädessäni maito vai piimä. Edelleen haistan ja
maistan tämän. Mutta, jos kamera sattuu olemaan jo päällä, ei kauan kestä lukea
purkin kyljestä, mikä tuote kädessäni on.
OrCamin huono
puoli on se, että sen käynnistäminen kestää 2 minuuttia ja akku ei kauan kestä
jatkuvaa käyttöä. Kyllä se silti helpottaa monta asiaa!
Lapset ihmettelivät
tässä taannoin, miksei äidillä ole silmälaseja päässä. Äidin vastaus oli, etten
jaksa katsella teitä… Mikä parasta, voin itse päättää, haluanko katsoa vai olla
katsomatta!
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti