Marjojen ja hedelmien aika on yhä
parhaimmillaan – vaikka tarjontaahan nykyisellään riittääkin ympäri vuoden. Nyt
on kyse kotimaisista vastaan maailmalta tuoduista houkutuksista. Molempia
löytyy; mitä siis valitsemme?
Nuo perusmarjamme metsästä ja
puutarhasta poimittuina pitänevät puolensa ja johtoasemansa juuri näillä
satokauden ajankohtaisuuksilla. Tosin ympärivuotisuuteen myös marjoja tuodaan
maailmalta. Joka tapauksessa kotimaisista tiedämme aivan luontaisestikin niiden
varmuudella täyttävän niin vitamiini- kuin flavonoiditarpeittemme vaatimukset,
kasvavathan ne puhtaissa ympäristöissä arktisen kesämme erikoisolosuhteissa.
Eikä kesämarjoille juurikaan tuotane kilpailijoita muista maista –
mustikoillekaan…
Hedelmäkauden avausta odottelemme
jo marjasadon kanssa samanaikaisena alkavaksi, lähinnä alkuun kotimaisten
luumujen ja omenien sadosta – ja niillekin on jo tuontipuolella tarjontaa.
Kiireisimpien ostellessa niitäkin jo tuontilajikkeista. Vuosittaiset sadothan
vaihtelevat laatunsa ja määriensä suhteen, joten lienee hyväkin, että emme ole
aivan täysin kotimaisuuden varassa. Viime vuosina on uutisoitu Ahvenanmaalle
perustettujen uudenaikaisten vähähappisten varastointitilojen avulla saatavan
myös omaa satoamme säilymään aiempaa pidemmälle talveen. Nyt tuollaisia
varastoja on saatu myös manner-Suomen puolelle, joten voinemme odottaa kotimaan
omenasatoa nahistumattomana ja maukkaana riittäväksi pitkälle kevättalvellekin.
Mutta! Kauppojen myymästä
omenasta yhä yli 90 prosenttia tulee ulkomailta! Miksiköhän? Olemmeko vain
tottuneet hollantilaisiin vahakiillotettuihin vai ratkaiseeko valinnassamme
ainoastaan hinta? Ymmärrettäväähän on, että pienemmissä erissä ja ehkä ei niin
täyskoneellistetussa poiminnassa ja pakkauksessa työn osuus kohottaa hintoja.
Mutta voisiko sitäkin valintaansa
puntaroida työllistämisenkin kannalta ja poimia tarjonnasta valintamallikseen
sen ”oman maan mansikan” – makeasta, pinnaltaan vahattomasta kotimaisesta omenasta
nauttiakseen! Sen valinnan tuotto jäisi sentään Suomeen…
Tällä hetkellä lienee tosin vielä
helppoa pitäytyä omenan osalta valinnassaan kotimaisuudessa – banaanisadothan
lienevät Suomessa edelleen melkoisen niukkoja 😊, vaikka jo vuosia olemme nauttineet kotimaisista(kin)
viinirypäleistä ja nyt on makusteltavana ollut uutisoinnissa jopa Suomessa
kasvatettuja persikoitakin! Joskus on pakko ihmetellä, kuinka kaukomailla
kasvaneet tuotteet tänne rahdattuina ovat lähitilojen tuotantoa halvempia.
Siinä juuri se määrä kohtaa laadun ja suurissa erissä kauppaa käytäessä
yksikköhintaan vaikuttava paine pienenee suhteessa. Olkoot ne erikoishedelmät,
joita meillä ei pystytä (vielä) kasvattamaan, oma lukunsa, mutta JOS tarjolla
on kotimainen vaihtoehto, niin ainakin makujen puhtaudessa ja herkullisuudessa
niillä kilpailemme hintaakin vastaan!
Aikoinaan telkkarissa pyöri
mainoksia, joissa lähes jankutettiin "Suosi suomalaista - osta
kotimaista". Tällöin laskettiin kotimaisten ostojen työllistäviä
vaikutuksia ja sitä, että kotimaassa raha jää tänne kiertoon, meitä itseämme
hyödyttäen. Jokaisen suomalaisen tulisi pitää kotimaisuutta arvona, josta
mieluusti maksaa jopa hieman enemmän. Tämä tuntuu monelta nykyään unohtuneen.
Omenoitten ostossakin!
PS. Elokuun
viimeinen lauantai on julkistettu Suomen Luonnon päiväksi, jonka juhlavuuteen
nuo otsikon mustikatkin liittyvät. juhlistetaan tätä kaikkea yhdessä: https://www.suomenluonnonpaiva.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti