SISU

Takki tyhjänä kuljeksin,

vielä viimeisillä voimillani ponnistin,

tässä olen yhä vieläkin.

Leikkiviä lapsia ympärilläni katselen,

samalla mietiskelen,

montako ajatusta tänään oikeasti päässäni pyörittelen.

Ei oikein ole mitään annettavaa,

mitään enää sanottavaa.

Pelottavan hiljaista vain,

on syömmessäin ja sielussain.

Peilistä aamuisin katselee silmä ilmeetön,

hetken säikähdän,

kuka hemmetti tuo kummitus on?

Paljon matkalla pudonnut voimia on,

yhä tässä odotan, odotan

milloin mahdan olla lopullisen voimaton.

Sisu sisälläni periksi ei anna antaa,

pakko jaksaa yhä tätä taakkaa kantaa.

Sisu peritty jostain on,

ennenkin noustu,

eikä oltu onneton.

 

Tällä samalla kaavalla yhä päivään seuraavaan,

vielä näen auringon nousevan aamuun uudestaan.

Lomaa odotan ja aamuja jo lasken,

kyllä mä sitten taas tästä paremmaksi tokenen.

Kun pääni levolla lomalla paremmaksi makaisin,

sanon jälleen itselleni: 

”Tervetuloa omaksi itsekseni takaisin.”

Siihen saakka SISULLA, niinkuin ennenkin.

                                                              Tanja