Munkit, munkki vaiko peräti oikein hyvä ”munkki”

”Rakkaan lapsen” nimivalikoiman kerrotaan olevan laajan ja väittäisin otsikkoaiheen merkityksiäkin löytyvän myös muiltakin elämän alueilta kuin vain kahvipöydästä, mutta tuosta viimemainitusta puhutaan nyt:

Suomen parhaan (kesä)torin tittelin yleisöäänestyksessä voittaneelle kauppa-aukiollemme torireissun tehdessäni munkkikahvit ovat sen kruunaajana! Mutta mikä on tuon merkillisen kahvin seuralaisen maukkauden tausta, sitä yritän pohtia tietotekniikan hakuja hyödyntäen.

Ja vaikka ”Raholan syötävät sanat” avaa melkoiset määrät ruokatietouden ovia ja aakkostettuna munkki löytyy ”ämmän” kohdalta, niin ei sekään tälle takuuvarmaa tietoa anna syntyvaiheista saakka. Lapsuusmaisemissani munkki käsitettiin pyöreäksi, hilloa sisältäväksi ja ”rasvassa uittamalla” kypsennetyksi, sokeripäällysteiseksi palleroksi, mistä johtuen täällä nykyisellä kotiseudullani esiintyvää munkkirinkilää vierastin munkkikahvien osana, mutta… ”sana munk tarkoittaa Ruotsissa nimenomaan rengasmaista munkkia, jota meillä on totuttu sanomaan donitsiksi. Keittokirjoissa tunnetaan kuitenkin pääasiassa meikäläisen munkin näköinen, lähes pallomainen leivonnainen. Niitä varten on olemassa erityinen munkkipannu, jolla ei rengasmaisia munkkeja voida tehdäkään”! Että simmottis! Ja tuolta lännen suunnaltahan sanoja(kin) olemme käyttöömme saaneet.

Mutta, mutta… Mistä juontaa se, että munkki on munkki – kahvipullana? Edelleen Ruotsin suunnalta: ”Sanan raggmunk kohdalla munkki selitetään lyhyesti: turpeaa pullaa on verrattu lihavaan munkkiin”. Siis luostarilaitoksesta. Ilmankos jotkut koiranleuat puhuvat ”tyttömunkeistakin”!

Meillä Suomessakin on melkoinen listaus erilaisista munkeista – esimerkiksi ainakin

Iso ja pieni hillomunkki

Kolmiomunkki

Nallemunkki

Possumunkki

Munkkirinkilä

Mustikkamunkki

Viinermunkki

Pähkinämunkki

Piispanmunkki

Kerrosmunkki

Suklaamunkki

Kinuskimunkki

Berliininmunkki

Kuinka sitten maailmalla – ainakin Donitsi, joka ei siis ole munkki, vaikka ehkä sukulainen muotonsa vuoksi, tuntuu olevan varsinkin amerikkalaispoliisien lähes ainoa ravinto virka-aikana, telkkarin sarjoista nähtynä. Virka-asuihin päästään liittämään meilläkin SOTKUn munkit. Vieläkin on mielessäni 50-luvulta ”mehu ja kaksi munkkia”-tilauksen herkulliset makumuistot. Silloin tuon munkin sisällä oli vadelmahilloa, joka teollistumisen myötä on jouduttu vaihtamaan omenahilloon, kun vadelman siemenet tukkivat ”hillottajan” – mutta ”osana sotilaselämää” nekin maistuvat takuuvarmasti! Tosin Sotkun valikoimiin kuuluu nykyisin perusmunkin lisäksi possumunkki, vaniljamunkki, wienermunkki ja erilaisia makumunkkeja kuten berliininmunkki. Ja resepti on sama koko Suomessa!

Sotkunkin munkkeja koristaa ”päiväntasaajaa” muistuttava, keskikohdan raita, joka jää rasvan pinnalla kelluvia herkkuja käännettäessä…

Mutta yhä edelleen alkuperä jää selvittämättä! Kauimpana historiassa tunnetaan ”ranskalainen beignet, joka on uppopaistettu, usein neliön muotoinen taikinapala. Sana beignet on eräiden nettilähteiden mukaan sukua ranskan verbille baigner, joka tarkoittaa kylpemistä.” Tuota beignet-sanaa jäljitettäessä päästään 1700-luvulla, jolloin espanjalaiset siirtolaiset perustivat New Orleansiin ranskalaistyyppisen markkinapaikan, missä myytiin väkevää kahvia ja beignet-nimisiä leivonnaisia. Niiden leipomisen aloittivat Ranskasta vuonna 1727 tulleet ursuliininunnat. Sellaisten nimeksi on nykyisellään vahvistuneet donitsi, joten ”tyttömunkeille” lienee historiallistakin taustaa!

”Ulkonäköön” on saattanut vaikuttaa myös sellainen seikka, että muotoiltiin rengas, joka on perinteisesti tehty kietomalla taikinaa kepin ympärille. Sellainen löytyi Wikipedian tietona, sekä se, että sana munkki on ollut käytössä leivonnaisen nimityksenä ainakin jo 1600-luvulla. 

Se juontuu vertauskuvallisesta assosiaatiosta luostari-munkkeihin: ”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi”.

Olipa tausta sitten minkälainen tahansa, en jätä munkkikahveja nauttimatta torilla käynnin pisteenä iin päällä. Ja kun SYTYn kesäloma sulkee toimipaikan ovet Helsingintiellä, niin KamariHerrat näette joka perjantai torilla ja nimenomaan Kurilan Kauppatorin Kahviossa! Perinnettä molempiin suuntiin, maistuvine munkkeineen! Ja kun saat vieraita – läheltä tai kaukaa – niin poiketkaa munkkikahveille; muualtatulleet(kin) tykkäävät ja sellaisesta saat mukavan makuperinteen!

Joskus – kun tässä lähellä asustan – lähden sinne aamukahvilleni, makeaksi vaihteluksi ja syystä, etten joudu juomaan niitä aina itseni kanssa kahden. Poikkeahan juttusilla, jos huomaat, että siellä kahvittelee