Yksi
television lempiohjelmistani on se sarja, joka kertoo rapistuneiden kesämökkien
remontoinnista uuteen kuosiin. Itselläni ei ole ollut kesämökkiä, vaan 30
vuotta omakotitalossa oli ihan riittävästi tätä alituista remontointiasumismuotoa.
Omakotitalo ja kesämökki ovat monen muunkin mielestä huono yhdistelmä.
Muutamalla sukulaisellani on ollut molemmat, mutta nimitys kesämökistä on
silloin ollut ”työsiirtola”.
Television
ohjelma alkaa siitä, kun ammattilaiset tulevat katsomaan remontoitavaa
kohdetta. Kysymyksessä on usein 1950-luvulla rakennettu mökki. Se on rakentanut
sodan jälkeen pariskunta, joka sai ostettua hyvän järven/merenrantapaikan. Sen
aikaisilla varoilla ja materiaaleilla rakennettuna se oli tosi vaatimaton
kooltaan ja materiaalit huonoja. Mutta se täytti silloin pariskunnan ja lasten
toiveet ”omasta mökistä rannalla, jonka saunan ikkunasta näkyi rantakoivu ja
veden aallot”. Tiskattiin ulkona, jos ei satanut, vesi haettiin naapurin
kaivosta, jos ei ollut omaa. Puuhellalla laitettiin ruuat, eikä aina ollut
sähköäkään. Tämä riittänee olosuhteista.
Kuka
on ammattilaisia vastassa? Joko ikääntyneet lapset tai lastenlapset. Kukaan
heistä ei ole oikein pystynyt itse remontoimaan perintömökkiä. Se on ollut
lähinnä pyhäinjäännös, kun vaari on sen omin käsin tehnyt. Sinne on rahdattu
kaupunkiasunnosta kaikki ylimääräinen. Huonekaluja, työkaluja, mökkivaatteita,
kuivuneita maalipurkkeja, ylijääneitä tapetturullia, keittiöön korvattomia
Arabian kahvikuppeja, vanhat paistinpannut, alumiinikattilat, no niin tämä
riittänee tästä. Tavaraa on niin paljon, että melkein valuu ulos, kun oven
aukaisee.
Mutta
nyt tapahtuu kaikki se, mistä perijät ovat haaveilleet. Kun peukalo on keskellä
kämmentä, ei itse pysty kuin hätimiten pintaa raapaisemaan. Nyt ammattilaiset toteuttavat
täysin kustannuksista välittämättä tämän unelman. Ainakaan ohjelmassa ei
esitetä koskaan mitään kustannuslaskelmaa, eikä jälkeenpäin mitä se touhu
maksoi? Edes sitä, kuka maksaa? Mutta eihän se nykyaikana ole ollenkaan tärkeää,
kun korot ovat olemattomat.
Ensin
kysellään, mitähän perijät haluaisivat? Teini-ikäisiä ei enää ole mökkielämä
kiinnostanut. Suomessa on noin 500 000 kesämökkiä, joista huomattava osa
on näitä vaarin tekemiä ”lintukotoja”. Kun toivomukset on kuultu, tehdään
suunnitelma.
Ihailen
niitä osaavia ammattilaisia, jotka seuraavassa vaiheessa tulevat töihin. Ensin
peruuttaa kuorma-auto pihaan jättäen tarvittavan määrän vaihtolavoja. Sitten
tulevat sorkkarauta- ja lekamiehet ja -naiset, jotka hakkaavat jo tyhjennetystä
mökistä seinät nurin ja lattiat auki. Jos välikatto on liian matalalla, sekin
puretaan. Silloin huomataan, että katto vuotaa, siis sekin on purettava. Vaari
olisi haudassaan kuin muinoinen ”Hyrrä Virtanen”, jos tietäisi. Sota-ajan
jälkeiset materiaalit paljastuvat eri paikoista. Viherpiipertäjät olisivat
kiinnostuneita vihreistä keittiökalusteista, mutta ne ovat jo roskalavalla.
Seuraavaksi
näytetään, kun ammattilaiset käyvät kaupoissa valitsemassa värejä, mattoja,
kalusteita, keittiön kokonaistoimitus ja koneet sinne ja ennen kaikkea kymmenen
suurta tyynyä, joilla täytetään sohvat ja vuoteet. Vielä tarvitaan
kynttilälyhtyjä. Ennen niitä kuitenkin näytetään vielä sähkömies näpelöimässä
kauko-ohjattavaa sähkösysteemiä. Puucee on muutettu sähkötuoliksi.
Sillä
välin kaivinkone on poistanut puoli metriä maakerrosta koko tontilta ja
viherrakentajat rullaavat jo uutta nurmikkoa ja puskien ja perennojen
istuttajat kyykkäävät pihassa. Puolet tontista on kuorikatteen alla.
Sisätiloista
näytetään, miten akkuporakoneella sujahtaa ruuvi sisään kuin tyhjää vaan. Pian
on uudet kalusteet asennettu ja keittiön varusteet ovat viimeisen päälle
toimivia. Ruoka melkein valmistuu itsestään, kun päältä katsoo. Vesi tulee
hanasta ja saunassa on lämmin suihku mahdollinen. Oi kun ihanaa!
Ennen
pihassa oli epämääräistä nurmikkoa ja polkuja. Nyt piha-alue on
lämpökäsitellystä kestopuusta tehty laaja patio, josta on portaat rantaan ja
grillipaikalle asti. Ei tarvitse kurassa kävellä sateella. Kesämökki onkin jo
huvila, niin hieno se on ulkoakin. Kaivinkoneella on kaivettu isot
kivenmöhkäleet pois haittaamasta. Ne ovat nyt rantavallina upean
LIPLIP-laiturin kohdalla.
Sponsoreiden
nimiä vilahtelee ammattilaisten hikisissä T-paidoissa selkäpuolella. Ne näkyvät
joskus jopa 2 sekuntia kukin?
Sitten
koittaa se päivä, kun kaikki on valmista. Perilliset hoipertelevat liina
silmillä ylärinteessä. Heidät ohjataan pation reunalle kuohuviinilasi
kädessään. Tyynyt ovat ojennuksessa, kynttilät palavat ja kukkiakin on tuotu
maljakoihin. Hetken kikatus ja sitten… liinan saa avata! Hämmästyksen kasvoilta pääsee aina se sama
kummastuksen huudahdus: VAU! Onko tämä se sama piha? Ei tämä ole se meidän
mökki! Lisää ihmetystä seuraa sisällä ja saunassa. Ammattilaiset ovat
loihtineet samoihin neliöihin kaksinkertaisen määrän tilaa ja säilytys- ja
makuutiloja.
Ammattilaiset
osaavat, kunhan hynää (=hilloa) on riittävästi!
Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti