lauantai 8. kesäkuuta 2019

Kesämökki ja puucee


Yksi television lempiohjelmistani on se sarja, joka kertoo rapistuneiden kesämökkien remontoinnista uuteen kuosiin. Itselläni ei ole ollut kesämökkiä, vaan 30 vuotta omakotitalossa oli ihan riittävästi tätä alituista remontointiasumismuotoa. Omakotitalo ja kesämökki ovat monen muunkin mielestä huono yhdistelmä. Muutamalla sukulaisellani on ollut molemmat, mutta nimitys kesämökistä on silloin ollut ”työsiirtola”.


Television ohjelma alkaa siitä, kun ammattilaiset tulevat katsomaan remontoitavaa kohdetta. Kysymyksessä on usein 1950-luvulla rakennettu mökki. Se on rakentanut sodan jälkeen pariskunta, joka sai ostettua hyvän järven/merenrantapaikan. Sen aikaisilla varoilla ja materiaaleilla rakennettuna se oli tosi vaatimaton kooltaan ja materiaalit huonoja. Mutta se täytti silloin pariskunnan ja lasten toiveet ”omasta mökistä rannalla, jonka saunan ikkunasta näkyi rantakoivu ja veden aallot”. Tiskattiin ulkona, jos ei satanut, vesi haettiin naapurin kaivosta, jos ei ollut omaa. Puuhellalla laitettiin ruuat, eikä aina ollut sähköäkään. Tämä riittänee olosuhteista.


Kuka on ammattilaisia vastassa? Joko ikääntyneet lapset tai lastenlapset. Kukaan heistä ei ole oikein pystynyt itse remontoimaan perintömökkiä. Se on ollut lähinnä pyhäinjäännös, kun vaari on sen omin käsin tehnyt. Sinne on rahdattu kaupunkiasunnosta kaikki ylimääräinen. Huonekaluja, työkaluja, mökkivaatteita, kuivuneita maalipurkkeja, ylijääneitä tapetturullia, keittiöön korvattomia Arabian kahvikuppeja, vanhat paistinpannut, alumiinikattilat, no niin tämä riittänee tästä. Tavaraa on niin paljon, että melkein valuu ulos, kun oven aukaisee.

Mutta nyt tapahtuu kaikki se, mistä perijät ovat haaveilleet. Kun peukalo on keskellä kämmentä, ei itse pysty kuin hätimiten pintaa raapaisemaan. Nyt ammattilaiset toteuttavat täysin kustannuksista välittämättä tämän unelman. Ainakaan ohjelmassa ei esitetä koskaan mitään kustannuslaskelmaa, eikä jälkeenpäin mitä se touhu maksoi? Edes sitä, kuka maksaa? Mutta eihän se nykyaikana ole ollenkaan tärkeää, kun korot ovat olemattomat.

Ensin kysellään, mitähän perijät haluaisivat? Teini-ikäisiä ei enää ole mökkielämä kiinnostanut. Suomessa on noin 500 000 kesämökkiä, joista huomattava osa on näitä vaarin tekemiä ”lintukotoja”. Kun toivomukset on kuultu, tehdään suunnitelma.

Ihailen niitä osaavia ammattilaisia, jotka seuraavassa vaiheessa tulevat töihin. Ensin peruuttaa kuorma-auto pihaan jättäen tarvittavan määrän vaihtolavoja. Sitten tulevat sorkkarauta- ja lekamiehet ja -naiset, jotka hakkaavat jo tyhjennetystä mökistä seinät nurin ja lattiat auki. Jos välikatto on liian matalalla, sekin puretaan. Silloin huomataan, että katto vuotaa, siis sekin on purettava. Vaari olisi haudassaan kuin muinoinen ”Hyrrä Virtanen”, jos tietäisi. Sota-ajan jälkeiset materiaalit paljastuvat eri paikoista. Viherpiipertäjät olisivat kiinnostuneita vihreistä keittiökalusteista, mutta ne ovat jo roskalavalla.

Seuraavaksi näytetään, kun ammattilaiset käyvät kaupoissa valitsemassa värejä, mattoja, kalusteita, keittiön kokonaistoimitus ja koneet sinne ja ennen kaikkea kymmenen suurta tyynyä, joilla täytetään sohvat ja vuoteet. Vielä tarvitaan kynttilälyhtyjä. Ennen niitä kuitenkin näytetään vielä sähkömies näpelöimässä kauko-ohjattavaa sähkösysteemiä. Puucee on muutettu sähkötuoliksi.

Sillä välin kaivinkone on poistanut puoli metriä maakerrosta koko tontilta ja viherrakentajat rullaavat jo uutta nurmikkoa ja puskien ja perennojen istuttajat kyykkäävät pihassa. Puolet tontista on kuorikatteen alla.

Sisätiloista näytetään, miten akkuporakoneella sujahtaa ruuvi sisään kuin tyhjää vaan. Pian on uudet kalusteet asennettu ja keittiön varusteet ovat viimeisen päälle toimivia. Ruoka melkein valmistuu itsestään, kun päältä katsoo. Vesi tulee hanasta ja saunassa on lämmin suihku mahdollinen. Oi kun ihanaa!

Ennen pihassa oli epämääräistä nurmikkoa ja polkuja. Nyt piha-alue on lämpökäsitellystä kestopuusta tehty laaja patio, josta on portaat rantaan ja grillipaikalle asti. Ei tarvitse kurassa kävellä sateella. Kesämökki onkin jo huvila, niin hieno se on ulkoakin. Kaivinkoneella on kaivettu isot kivenmöhkäleet pois haittaamasta. Ne ovat nyt rantavallina upean LIPLIP-laiturin kohdalla.

Sponsoreiden nimiä vilahtelee ammattilaisten hikisissä T-paidoissa selkäpuolella. Ne näkyvät joskus jopa 2 sekuntia kukin?

Sitten koittaa se päivä, kun kaikki on valmista. Perilliset hoipertelevat liina silmillä ylärinteessä. Heidät ohjataan pation reunalle kuohuviinilasi kädessään. Tyynyt ovat ojennuksessa, kynttilät palavat ja kukkiakin on tuotu maljakoihin. Hetken kikatus ja sitten… liinan saa avata!  Hämmästyksen kasvoilta pääsee aina se sama kummastuksen huudahdus: VAU!  Onko tämä se sama piha? Ei tämä ole se meidän mökki! Lisää ihmetystä seuraa sisällä ja saunassa. Ammattilaiset ovat loihtineet samoihin neliöihin kaksinkertaisen määrän tilaa ja säilytys- ja makuutiloja.

Ammattilaiset osaavat, kunhan hynää (=hilloa) on riittävästi!
 Eero












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti