Voiko sitä tulkita? Tai tietenkin voi! Mutta tulkitaanko sitä oikein? Se kun on yksi alkuperäisimmistä tavoista eläinten välisessä viestinnässä. Siis ihmisilläkin! Siihen ei kuitenkaan lasketa puhumisen apuna tehtyjä eleitä taikka viittomakieltä, joiden tarkoitus on välittää merkityksiä vastaanottajalle.
Jos kanssaihminen asettaa kätensä ”puuskaan”, ristiin rinnalle, oletko varma, että se on mahtailua tai ylimielistä asennoitumista. Noinhan kädet saatetaan myös asettaa (ilman kaulinta), kun kylmyys alkaa hiukan ”hytisyttämään”! Eli erehtymisen vaara on melkoinen juuri näissä nonverbaalisen, sanattoman viestinnän tulkinnoissa. Mutta sitäkin voi harjoitella.
Tiedetään, että ihmisten välisessä kanssakäymisessä eleemme ja ilmeittemme osuus viestin perille menossa on yli 50 %, kun taas joskus sanojen osuus saattaa jäädä jopa alle 10 %:n. Pääosin nuo eleet ja ilmeet ovat tiedostamattomia signaaleita ja siksi on hyvä tietää, että kehonkielemme on nopeaa ja rehellistä, alitajunnan ohjaamaa reagointia esillä olevaan asiaan tai tilanteeseen. Jos puhuttujen sanojen ja kehon kielen välillä on ristiriita, kehonkieli ratkaisee, jopa neuvottelutilanteissa. Useimmiten emme itse tiedosta viestivämme myös näin ja useimmiten vastapuolikin tulkitsee näkemänsä vaistonvaraisesti. Mutta! Tiedämme, että tuo kehonkieli vaikuttaa uskottavuuteemme, esiintymiseemme ja vaikutuksen tekemiseen. Siksi kai tutkijat ja työnantajat hyvin hanakasti tarkkailevat epäillen ja olettaen, että olet ehkä opetellut vahvistamaan sanomaasi myös kehonkielellä, vaikka se ei olisikaan todenmukaista!
Ihminen saattaa olla eläinkunnasta ainoana se osa, joka pystyy harjoittelemaan ilmaisuaan puheen lisäksi myös eleillään ja ilmeillään; jopa tehostamaan uskottavasti totuudesta poikkeavaa kantaansa. Muista eläimistä useat pystyvät kyllä mielistelemään ja osoittamaan ”mielipiteitään”, varsinkin silloin, kun eivät halua olla samaa mieltä kanssamme, mutta tuskin tietoisesti valehdellen.
Tulkinnassa saattaa olla siinäkin osaamisen ja eleitten merkityksen oikein ymmärtämisen taito. Kun samat asiat ja eleet saattavat merkitä joskus jopa vastakohtaisuuksia. Joskus 1960-70-luvuilla eduskunnassa ja ministerinäkin toimi mies nimeltä Ele Alenius. Noina vuosina jossain vaiheessa jonkun käymäni kurssin otsake oli ”Ele on viesti”! Heti alkajaisiksi korostettiin, ettei se tarkoita sentään kaikkia eleitä, politiikassakaan!
Mutta tosiasia on, että esim. pään nyökyttely, joka minusta merkitsee myönteistä suhtautumista, niin esim. kreikkalaiset tulkitsevat sellaisen ilmaisuna kielteisessä mielessä. Länsimaissa arvostetaan silmiin katsomista, mutta vaikkapa Japanissa sellainen saa puhekumppanin vaivautuneeksi ja saattaa pilata vaikkapa neuvottelun! Nenänpään koskettaminen sormella on englantilaisille merkki puheena olevan asian luottamuksellisuudesta – kahdenvälinen salaisuus – kun italialainen niin tekemällä kertoo, että on syytä olla varuillaan. 👍 Peukut pystyyn -elettä käytetään maailmalla hyvinkin yleisesti kannustavana, mutta mm. Kreikassa se on törkeä seksuaalinen ele.
Myös naisten ja miesten kehonkielen ilmaisuissa on eroja. Tuskin aivan turhasta se tippaleipä/putkiaivo-vertaus ole saanut alkunsa. Nainen kun pystyy ilmaisemaan kehollaan (kuulemma) ainakin 50 erilaista viestiä – sanomatta mitään – ja me miehet pystymme parhaimmillammekin vain korkeintaan kymmeneen. Jos maltamme pysyä hiljaa! Mistäpä sitten lienee juuri tällä kohdalla kohonnut mieleeni ajatus, että ”sodassa ja rakkaudessa…”?
Onneksemme; niin väitetään; emme esimerkiksi kiinnostuksen viesteistä vastakkaisen sukupuolen taholta edes osata katsoa eleitä ”sillä silmällä”, miehet kun arvioivat asian etenemistä kuulemansa, ei näkemänsä perusteella!
Vaiti – miesten onneksi(ko)?
Mielenkiintoa riittäisi pitkälle, esihistoriallisiinkin ulottuviin tutkimuksiin perustuen, menneisyyteen ja kehonkieleen ennen puhetta. Yritin teeskennellä ”tutkijaa” ja kokeilin "Näkökohtia puheen alkuperästä" -teosta arvostelevaa tiivistelmää, jonka löysin sen mahtipontisen otsikon avulla: "Alussa oli apina, vaisto ja elekieli, sitten tulivat puhe, aatos ja ihmismieli". En ymmärtänyt – mitä en pidä vähääkään ihmeenä! Mutta silti kiinnostaisi. Aivan kuten muidenkin eläinlajien vaistotoiminnoista, joihin oletan kehonkielenkin lukeutuvan.
Sillä tietämyksellä, jonka olen oletettavasti ymmärtänyt, tiedän, että ensivaikutelma kehonkielineen merkitsee todella paljon ja kun siihen saat liitettyä rehdin ja tomeran kädenpuristuksen sekä katsekontaktin, niin tiedä vaikka hakemasi työpaikka olisi Sinun.
Näin eläkeukkona, niin olevien kuin uusienkin tuttavuuksien kesken, sen kädenpuristuksen merkitys on edelleen tärkeää, ilman taka-ajatuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti