Kosketus
= halaus, läpy, hipaisu, tönäisy. Pelastaa joskus päivän, hetken tai jopa
kuukausia.
Kosketuksen
ihmeellisestä voimasta ollaan puhuttu paljon, sitä on myös tutkittu monilla eri
tavoin. Lievittää stressiä, poistaa pahaa mieltä ja tekee kaikenlaisia taikoja.
Kosketus
on yksi rehellisimmistä kommunikaation keinoista. Sillä ei huijata ketään.
Tunnet ihollasi kosketuksen laadun, toisen tunnetilan ja aitouden.
Olen
töissä hoitoalalla. Siinä jos missä näkee kosketuksen hyvän voiman.
Päiväkodin
tädin syli on aamulla ihanan lämpöinen pienen ihmisen aloittaa aamunsa,
aamuhoitajan lämmin käden silitys huomenen kera herättää vanhan ihmisen aistit
uuteen päivään, kaikki yhtä tärkeitä.
Hetken
ei tarvitse olla aina pitkä. Yksinäiselle kosketus käsivarteen kassajonossa voi
tuoda lämpöisen mielen ja surevalle tiedon, että hänen suruunsa on aidosti
reagoitu.
Päiväkodissa
opetellaan kuinka kaveria voi koskettaa ja kuinka ottaa kosketusta vastaan. Ei
ole itsestään selvää, voinko motata kaveria kuonoon, kun tulee mielestäsi liian
liki. Opetellaan myös kosketuksen myötä jokaisen oman tilan kunnioittamista.
Joku tykkää halata ja toinen vain paiskata kättä, molemmat omanlaisiaan
kosketuksia.
Olen
kasvanut perheessä, jossa kosketus on tärkeää. Meillä ollaan aina halattu
paljon. Ollaan tankattu läheisyyttä ja hyväksyvää läsnäoloa kaikista rakkaista
ihmisistä ympärillämme. Ollaan ns. maadoitettu itseämme toistemme lähellä.
Kirjoittajan äidin ja tyttären kädet sukupolvia yhdistämässä
Tätä
luontevaa tapaa olen halunnut siirtää omiin lapsiini ja onneksi myös onnistunut
siinä. Heille halaus on rakkauden ja välittämisen osoitus ja osoitus siitä,
että luottaa ihmiseen ketä halaa.
Rinnalleni
olen löytänyt puolison, joka jakaa tämän ajatuksen perheemme sisällä. Saan
halata milloin vain ja tulen halatuksi lähes päivittäin.
Koettakaamme
muistaa, kuinka tärkeää kosketus on, vaikka vain käden puristus tavattaessa, et
tiedä millainen elämäntilanne toisella on tai vaikka vain millainen päivä
takana. Voit olla päivän ainoa kosketus. Tärkeä.
Halauksin,
Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti