Eläkeaikayllätys

Helsingin Yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa paljastui käyttäytymisen muutos, joka näkyy näinä vuosina eläkkeelle jäävissä ikäluokissa. Ongelma näillä ikäluokilla on koko ajan lisääntyvä velkaantuminen. Kun ennen vanhaan oli kunnia-asia maksaa velkansa takaisin, jos sellaista joutui ottamaan, niin nyt vippejä otetaan sen elintason ylläpitoon, mikä työssäoloaikana oli.

Kyllä se varmaan tiedossa on ollut, että tulotaso tippuu, kun eläkeaika alkaa.

Olen kotoisin perheestä, jossa oli seitsemän lasta – minä nuorin eli ”Pikku-Eero liukas luikku”! Äiti koko ikänsä hellan ja pyykkituvan välissä, jotta isä saattoi hankkia maalarina leivän ja illalla sai puhtaan paidan, kun lähti kunnallisiin ym. luottamustoimiin. Kun vanhempani menivät naimisiin (1922), isä osti pienellä tontilla olevan mökin. Se oli tosi pieni, vain keittiö ja kamari.

Ensimmäinen yhteinen koti      

Talvisotaan mennessä sitä oli laajennettu monta kertaa ja se oli sellainen talo, ”Mäntylinna”, jollaisena se on muistoissa. Miksei ostettu heti suurta omakotitaloa velaksi niinkuin nykyään tehtäisiin, kun perhe kerran alkoi kasvaa? Ei kaksi torpparin lasta käyttäydy niin. Se pieni mökki kasvoi sitä mukaa, kun rahaa oli ostaa rakennustarpeita. En tiedä oliko vanhemmillani velkaa, mutta jos oli, se maksettiin pois heti, kun pystyi. En muista myöhemminkään kotona puhutun velkaongelmista. 

Kun ensimmäinen lapsi käveli

Hiihtopartio jatkosodan lopulla

Kaikki seitsemän lasta kouluttautuivat ammatteihin kouluja käymällä, enkä tiedä kenenkään olleen velkaongelmissa myöhemmässä elämässään. Se oli varmaan kodin perintöä, että piti tulla toimeen omillaan. Suu säkkiä myöten, sanoisi vanha kansa!

Kun itse pääsin työuran alkuun, oli omistusasunto heti tavoite. Saisi elää rauhassa vuokranantajilta ja velan hoito olisi säästämistä. Ihmettelin muutamien tuttavieni ajatusmaailmaa, koska he pitivät vuokralla asumista ainoana järkevänä ratkaisuna. He sanoivat, että kyllä yhteiskunta pitää heistä vanhoina huolen, vaikka olisivat aivan varattomia! Kyllä sitä porukkaa on riittänytkin hoidettavaksi. Joku sen kyllä on aina maksanut. ”Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee”, lauloi Irwinkin aikoinaan. Pistetään Visa vinkumaan, niin näyttää komealta!

Kun kuulen, että joku eläkepariskunta asuu lapsensa omistamassa asunnossa vuokralla, niin ajattelen heti, että vanhempien varat on siinä asunnossa, mutta se on lapsen nimissä. Se on perintö- ja verosuunnittelua. Lahjavero saattoi unohtua, mutta kuka sen perään kyselee? Ei kukaan. Lapsi ottaa mahdollisesti vielä vähän lainaakin osakkeen ostoa varten, jotta saa korkovähennyksen koko vuokrasta, vaikka vanhemmat maksavat vain vastikkeen?  Sillä lainarahalla ostettiin mahdollisesti auto! Kun vanhemmilla ei ole varallisuutta, niin he saattavat saada jopa asumistukea. Eikä Kela kysele myöhemminkään! Ei se tietenkään noin mene! Silkkaa kerettiläistä pahansuopaisuutta tuollainen ajattelu. Vanhempien eläke usein riittää tällaisessa tapauksessa hyvin ja jää vähän muuhunkin elämiseen. Näin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta auttaa ”vähäosaisia”.

Moni luottaa siihen, että omaksi säästetty asunto on hintansa väärti. kun se joskus on pakko realisoida. Jos se on jossakin sivukylillä, saattaa myynti olla vaikeaa ellei mahdotonta. Jos vielä homevauriota ilmenee, on tilanne tosi huono. Hiihtopartion takana oleva kotitalo jäi asumattomaksi vuonna 1975 vanhempien kuoltua. Vasta vuonna 2000 suvun piiristä löytyi perhe, joka lunasti sen itselleen. Se purettiin huonokuntoisena ja paikalle rakennettiin uusi.

Miksi lyhytaikaiset vipit lisääntyvät eläkeläisillä? Jos ei ole kunnon eläkettä tai sijoitustuottoja tai omaisuuden myyntimahdollisuuksia, saattaa aikaisemman elämän ylläpito käydä vaikeaksi. Vaikka inflaatio onkin nimellisesti alhaalla, käytännössä tavaroiden hintoja seuraamalla se on jotain aivan muuta. Kanarialinnun häkin hinta kuluttajahintaindeksissä saattaa jopa halventua, mutta kauraleivän hinta nousta 15 % vuosittain. Niin se vain on. Inflaatio on aina vieraanamme ja syö meidän pöydässämme. Inflaatio on velallisen ystävä. Jälkiviisaasti voisi sanoa, että olisi kannattanut korkean inflaation aikana ottaa rutosti velkaa (jos sitä olisi saanut?) ja antaa ajan kulua. Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa. Oikein korkean inflaation jälkeen veljenpoika saattaa olla ihan kääpiö. Riskinkarttaja elää tasaisemmin.

Vähittäiskauppa supistuu Suomessa seuraavina vuosina. Osa siitä johtuu eläkeläisistä, jotka ostavat vain ruokaa ja sitäkin vähemmän kuin nuorempana. Autokauppiaat ovat jo huomanneet, että yhä harvemmin eläkeläinen tulee vaihtamaan vanhan ”ooppelinsa” uuteen. Jos ei ole osannut varautua eläkeaikaan, niin on aika surullista alkaa velkaantua kulutusluotoilla tässä iässä. Siitä ei  seuraa muuta kuin lumipalloefekti. Lainaahan tyrkytetään joka puolelta nykyään. Niiden korot ovat todella korkeita ja vipin nostaminen käy helposti vaikka äly(?)puhelimella.

Eero