TULES -kurssi

Ei otsikossa mitään kirjoitusvirhettä ole, kyllä KELA on nimittänyt sen yli 68-v. täyttäneiden kuntoutuskurssiksi, vaikka tuo ”tules” murteellisena saattaisi olla pelkästään kutsu! Mielestäni kurssi on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät ole aikaisemmin olleet kelan kuntoutuksessa. 

(Wikipedia: ”Tuki- ja liikuntaelinsairaus, lyhennettynä TULES, on sairaus, tulehdus tai oireyhtymä, joka vaikuttaa osaan tai koko tuki- ja liikuntaelimeen.”

Kela: ”Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (tules) ovat väestössä yleisin kipua ja eniten työstä poissaoloja aiheuttava sairausryhmä. Nivelreuma, nivelrikko, lanneselän kiputilat ja iskiasoireyhtymä (välilevytyrä, välilevyn pullistuma, iskias) sekä niska-hartiaseudun kiputilat ja oireyhtymät ovat yleisimpiä tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Vuoden 2016 alusta lähtien Kelan järjestämiä tules-kuntoutuskursseja toteutetaan sekä avo- että laitosmuotoisesti.”)

Tiedon kurssista sain Kelan toimihenkilöltä, joka oli luennoimassa SYTY:n järjestämässä tilaisuudessa. Kelan edustaja esitteli heidän toimintamuotojaan. Netistä löytyy paljon tietoa KELA:n tarjonnasta. Lääkärin lausunto on kuitenkin tärkeä vaatimus hakemuksille. Kannattaa katsoa ohjeet netin sivustoilta. Sieltä löytyy mm. hakemuslomakkeet. Käymällä Kelan toimistolla tai kysymällä omalta lääkäriltä asian tiimoilta. Eiköhän asiat siitä selviä.

Lääkäri teki B-lausunnon ja lähetti yhden kappaleen Kelalle ja minäkin sain siitä oman kappaleen. Yllättävän nopeasti hakemukseni käsiteltiin, sain myönteisen päätöksen kuntoutuskurssille, joka alkoi lokakuun lopulla 2017.

Sain lykkäystä kurssin aloitukseen. Syy lykkäykseen oli lääkärille meno. Olin odottanut toista kuukautta lääkärille pääsyä. Petrea- kuntoutus antoi uuden ajan ja paikankin tuleville kuntoutusjaksoille.

Kylpylähotelli Caribia

Seuraavat kolme erillistä jaksoa tuli ”ravattua” edes takaisin hotellin käytäviä. Milloin mentiin luennoille, jumpalle salille tai kylpylä osastolle. Oma lenkkeilymuotonsa oli pääelinkeino eli ruokailut kolme kertaa päivässä. Kiirettä eli ravia siinä harrastettiin. Ravi on varsin monelle tuttu sanonta. Hippoksella ja muissa hevosurheilupaikoissa sanaa viljellään runsaasti. Muistan ne ajat, jolloin ravikilpailuja pidettiin järven jäällä. Karjalassa harrastettiin hevosten jalostusta hyvinkin paljon. Lieneekö siirtolais- eli karjalaisisäntien ansiota ravien tuleminen esim. Varsinais-Suomeen. Ravi sana on myös tuttu Viron kylpylöissä käynneille. Siellä kun mennään raviin, niin mennään hoitoon. Ravi on yhtä kun hoitohuone.

Petrea -kuntoutus

Petrea -kuntoutus on laatinut päivittäisen ohjelman eli Caribia Kylpylähotelli on vuokrannut Petrealle toimitilat. Hotelli sijaitsee Ylioppilaskylän tuntumassa. Hyvänä tuntomerkkinä on sikaa muistuttava ankka Hämeenkadun jälkeen, Salosta tultaessa oikean kintaan puolella. Kuulemma ”Posankka” nimeltään ja kumiankan ja marsipaani-possun risteymä.

Päivä ohjelma on laadittu henkilökohtaiseksi. Kuitenkin merkittävä osuus oli ryhmätyöskentely. Petrean ylilääkäri luennoi ihmisen luustosta ja hermoratojen kulkemisesta ja niiden vaikutuksista. Lisäksi hän kartoitti ja täsmensi tarkistaen henkilökohtaisesti ko. potilaan kunnon ja vaivat sekä antoi ohjeita mitä tulisi tehdä itsensä hyväksi. Samoin sairaanhoitaja kyseli ja ohjaili kuntoutettavaa. Psykologi kartoitti henkilökohtaisella tunnilla potilaan olotilaa. Kuntoilun fysioterapeutti ohjasi liikunnan tärkeyttä ja mitä tulee tehdä kunnon ylläpidon ja sen kohentamisen suhteen. Ravitsemusteraupeutin ohjeita moni kaipasi. Tietysti viiden päivän aika on lyhyt kaiken tiedon saamiselle ja käsitetysti vastaanottamiselle.

Alun perin meitä oli kymmenen hengen ryhmä. Liisaa ja Kalevia kaipasimme joukkoomme. Valitettavasti he jostakin syystä eivät voineet jatkaa harjoituksia. Minun lisäkseni kolmannelle jaksolle oli saapunut Ritva, Riitta-Ilona, Jaakko, Leena, Sirpa, Raimo ja Teuvo. Tämä mukava, tutuksi tullut ryhmä edusti koko lailla ”kahta” vanhaa lääniä, nimittäin Turun ja Porin läänistä kuntoutettavat olivat lähtöisin. 😊

Kurssin tarkoitus mielestäni painottui ohjeiden antamiseen. Eritoten sitä kuinka tärkeää on omatoimisuus. Kukaan ei voi puolestamme liikkua ja nostaa kuntoamme. Kaiken ikäisten on kuulemani mukaan mahdollista parantaa suorituskykyään. Kunto laskee romahdusmaisesti, mutta nousee asteittain kuntoutettavan yritteliäisyyden tahdissa.

Olin esimerkki tahtomattani, huono sellainen

Kolmas Tules -kurssijaksoalkoi maanantaina 27.8.2018. Hotellin vastaanotosta saimme tämän henkilökohtaisen kurssi ohjelman.

Koulun penkillä meille ja eritoten minulle oli muistutettu rollaattorin lukitsemisen tärkeydestä. Kun mennään rollaattorin istuimelle lepäämään, muistakaa sen pyörien lukitseminen. Olin juuri saanut käyttööni polvileikkauksen vuoksi tukevamman menopelin. (valitettavasti siinä on ne pienet pyörät – vaarallisen pienet esteen tullessa eteen. STOP ja lento yli rollaattorin!) Huoneen sain vasta kolmen maissa. Avainta jonottaessa istuin lukitulla istuimella. Kun vuoroni tuli niin samalla kun nousin seisomaan lähteäksi liikenteeseen, otin lukituksen pois päältä - ja samassa horjahdin taaksepäin tehden kuperkeikan selälleni! Tietenkin satutin leikatun jalan reiden. Totesin siinä selälläni maatessani reiden kimoilevan aika voimakkaasti, mutta luut ehjinä. Kaksi nuorta minut auttoi siitä ylös, mutta kävely oli jo sitten paljon hankalampaa. Viikko siinä meni ylimääräistä kipua potiessani. Kun sattumalta näin lääkärin käytävällä, hän kehotti ottamaan särkylääkettä ja olla rasittamatta liiaksi kipeytynyttä reisilihasta.

Opetus rollaattorin vaaroista oli konkreettinen. Istumatilanteessa se voi luiskahtaa alta pois, jos ei ole huomannut laittaa lukitusjarrua päälle. Edellisellä rollaattorilla olin lentää yli koko laitteen. Onneksi menin rähmälleen istuinosan päälle. Pienipyöräisellä liikuttaessa pitää olla koko aika varuillaan tämän vaaran vuoksi. Ei pienipyöräistä liene tarkoitettukaan ulkona käytettäväksi.

Tules -kurssin anti

Elämäni ensimmäinen kunnonkohennuskurssi ”sisäoppilaitos”- tyyliin suoritettuna oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Ennakolta ajattelin, että kurssi koostuisi niskalimassa tekemiseen. (Mistä tällainen ilmaisu on alunalkujaan lähtöisin? Eikös hiki otsalla olisi selvempi?) Ohjelma oli pääsääntöisesti ryhmätyöskentelyä. Motivoivaa ja neuvoja antavaa tekemistä. Minkä vuoksi on tärkeää liikuttaa omatoimisesti itseään. Ei kunto eli jaksaminen makaamalla parane. Jos jää sängynpohjalle makaamaan, niin siellä sitä sitten pysytäänkin ja toimintakyky laskee. Tätä neuvoa ei liikaa painotetta.

Ohjelmaan kuului myös konkreettinen liikuntasuoritekin mittauksineen. Jo ensimmäisellä jaksolla suoritimme niin sanotun kuntoradan. Radan mittareina oli aika sekä matka. Valitettavasti kohdalleni sattui polven tekonivelleikkaus. Kurssista oli kuitenkin hyötyä. Sain kannustusta suorituksille opastuksen kera. Petrea -kuntoutus lähettää yhteenvedon tuloksista, jotka on saatu potilasta haastattelemalla ja testaamalla. Testitiedot toimitetaan asianomaiselle, Kelalle, lääkärille, joka on antanut todistuksen kuntoutushakemusta varten.

Merkittävä asia kuntoutuksen kannalta on myöskin päästä pois arkipäivän rutiineista. Mielenvirkistystoiminta on kotioloissakin tärkeää oman mielialan pirteänä säilyttämisen kannalta. Tarkoitan harrastustoimintaa - pitää olla jotain, jotta mieli pysyy virkeänä.

Meillä AVH-kerhossa pidetään mottona. ”Älä jää yksin kotiin makaamaan”. Siksipä nyt kannattaa vaikkapa kerätä ihan itse sienet pois metsistä, myytäväksi ja omaan käyttöön. Muista jättää epäilyttävät sienet metsään…

                                                                                     Niilo