Sokea uimari

Kun on oikein lämmin kesä, pitää minunkin päästä luonnon vesiin uimaan. Yleensä tyydyn oman pihan uima-altaaseen, mutta järvessä tai meressä uiminen kruunaa kyllä kuuman kesän.

Sokeana on mietittävä todella monta asiaa uimaan lähtiessä. Mikä olisi paras aika uimiselle? Jos menee liian aikaisin, on paljon perheitä rannalla. Silloin vedessä on myös paljon pieniä uimareita. Jos menee liian myöhään illalla, koko ranta on täynnä teinejä.

Joskus ennakointi pettää, varsinkin kuumina kesäpäivinä. Rannalle päästessä siellä on paljon perheitä. Silloin voi sattua kaikenlaisia kommelluksia.

Ollessani kahlaamassa veteen rannasta, lähti erään lapsen rantapallo omille teilleen. Lapsi tietysti huutamaan, että täti auttaa! No, enhän minä nähnyt koko hemmetin palloa. Lapsi parkuu ja hänen vanhempansa on vihainen, kun täti ei auta. Ja kun kerroin, etten näe rantapalloa, lähti sekä vanhempi että lapsi pois vedestä ja koko rannalta. Tarkoitukseni ei ollut aiheuttaa mielipahaa pienelle uimarille, vaan minkäs teet!

Kahlattuani tarpeeksi pitkälle, piti sukeltaa laiturin alta syvemmälle puolelle. Isäntä neuvoo, että mene vaan siitä suoraan vähän eteenpäin. Löytyihän se laituri, kun otsakosketuksen siihen otin. Otsa naarmuilla sitten sukellettiin syvemmälle puolelle pulikoimaan.

Tulee välillä uitua myös toisten päälle, kun ei näe toisia. Toiset eivät myöskään voi väistää, koska eivät tiedä minun olevan sokea.

Ja mitä sitten tapahtuikaan? Sokea ihminen ilakoi, ui, teki kuperkeikkoja, seisoi käsillään ja sukelteli. Kunnes: sukellettuani nousin ylös suoraan nuorisojengin keskelle. Teinien naamat olivat kuulemma näkemisen arvoisia, kun keski-ikäinen pullea rouva singahtaa vedestä ja huutaa: Moro!

Kaikkien näiden kommelluksien innoittamana olen suunnitellut vedessä toimivaa merkkiä, joka kertoisi toisille uimareille, että vedessä on sokea. Valkoista keppiähän ei voi uidessa käyttää. Rintamerkki uikkareissa ei auta, koska uikkarit ovat veden alla. 

Innovoinnin tulos on uimalakki, jossa lukee ”sokea uimassa”. Lisäksi uimalakin päälaella keikkuu pieni valkoinen antenni esittämässä valkoista keppiä.

Hassunhauskoja uimareissuja jokaiselle!

 

Mutta ennen tuollaisia hauskuuksia Sinun on osattava vastata myöntävästi, kun kysytään:

 

Zuida duida, osaatko uida… 

Joka kesä se oli edessä, uimakoulu! Se oli lapsuuden kesien ihan parasta antia: palella pari viikkoa kesällä merenrannalla uimakoulussa. Ei tietenkään ollut saunaa. Paljon vaatetta ja liikuntaa tauoilla, sillä me lämmittelimme. Omat eväät olivat mukana. 

Omat lapseni ovat myös käyneet kesäisin rantauimakoulussa. Harmillista on, että rantauimakouluja on niin vähän tarjolla. Siksi on hienoa, että Särkisalossa se on järjestynyt nyt useampana vuonna peräkkäin. Rantauimakoulun merkitys on todella suuri. On ihan eri asia uida luonnon vedessä kuin kirkkaassa uima-altaan vedessä. Luonnon vesissä tulee tutuksi muun muassa kylmä vesi, eri värinen vesi, levät, vedenalaiset kivet ja aallot. Tärkeää on oppia kunnioittamaan elävää vettä! 

Uimakoulussa tapaa niin paikkakuntalaisia kuin mökkiläisiäkin. Siellä tutustuu uusiin lapsiin ja saa parhaassa tapauksessa kesäkavereita. Sellaisia itsekin aikanani löysin. 

Uimakoulussa suoritetaan Suomen uimaliiton merkkejä. Niitä on lapsuuteni jälkeen tullut iso liuta uusia, mutta näköjään se merkin saaminen lämmittää edelleen pienen saajansa mieltä. 

Omana aikanani uimakoulu kesti kaksi viikkoa, nyt riitti viikko. Kun itse aikanaan viihdyin uimakoulussa muutaman tunnin päivässä, nyt isompien uimakoulu kesti noin kaksi tuntia ja uimataidottomien kolmisen varttia. 

Lapsuuteni kesinä - silloin, kun aurinko paistoi aina – uimakoulun päättyminen oli iso juhla. Isäni oli yksityisyrittäjä ja otti vapaata uimakoulun päätösjuhlan ajaksi. Silloin jokainen tasoryhmä esiintyi yleisölle. Pienet leikkivät rantavedessä ja isommat hyppivät suorituksiinsa kuuluvia hyppyjä hyppytelineestä. Muistan, että priimusmaisterin piti itse tehdä lehtiseppele, jonka hän uimahyppynsä jälkeen sai päähänsä. Yhdessä juotiin mehua ja syötiin herkkuja. Tällainen perinne on nyt kadonnut kokonaan. Tosin, meillä kotona pidettiin vohvelikekkerit päättyneen rantauimakoulun kunniaksi. 

Osaatko sinä uida? Pohjoismainen uintitaidon määrittely on aika kova: pitää osata uida vähintään 400 metriä, joista vähintään 50 metriä selällään. 

Turvallisia kesäuinteja! 

                                    Päivi