keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Kepitellen kohti kuolemaa!

Oletko huomannut, että myrskyjä on nykyään useammin kuin ennen? Sitä, mistä se johtuu tai kertoo, en tässä lähde ruotimaan. Mietinpä vain, mitä myrskyt tuovat sokon elämään.

Kun ulkona oikein kovin sataa, pitää pukeutua sadevarusteisiin. Olen todennut, että aikuisille pitäisi olla saatavana kurahousut. Mielelläni pukeutuisin oikein hyvin, mutta minun sadeasuuni kuuluu sadeviitta. Sen alla on helppo liikkua. Sen huono puoli on se, että siinä on liehuvat helmat, jotka sotkeutuvat helposti valkoiseen keppiin.

Hienoa olisi, kun voisi vetää henkselihousut eli kunnon kurapöksyt koipiinsa, saappaat jalkaansa ja sydvesti olisi kiva! Näistä varusteista minulta puuttuvat sekä kurahousut että sydvesti. Kumisaappaat sentään ovat, nekin pojan perintöä.


Sadeasuinen piirroshenkilö sydvesti päässään.

Sydvesti olisi loistava, koska huppu vaikeuttaa liikkumista. Kyllä, luit aivan oikein! Huppu päässä on sokean vaikea liikkua, koska kuuleminen huppu päässä on erittäin hankalaa. Turvallisempaa olisi käyttää sydvestiä. Mahtaisiko vammaispalvelu myöntää tarveharkintaisena rahat sydvestin ostoon?

Sitten on tuo kova tuuli, oikea myrsky! Sen aikana liikkuminen on todella haastavaa. Kun ei näe eikä kuule, voi itsensä löytää lähes mistä vaan.

Eräänä aamuna, hirmuisen myrsky-yön jälkeen, lähdin liikkeelle. Olin sopinut treffit postilaatikollemme. Sinne on kotiovelta matkaa noin 50 metriä. Se oli kohtalokas matka!

Jo rappusilta alas tullessani olin kompastua isoon oksaan, jonka tuuli oli kuljettanut rappujen eteen. Kompuroituani oksan yli jatkoin kepitellen kohti pihatietä. Kas kummaa! Koko pihatie oli muuttanut muotoaan rankkasateen seurauksena. Oli työn ja tuskan takana, että löysin pihatien reunaan. Kuoppainen pihatie johti minut kohti autotietä. Kova tuuli esti kuulemasta ohi kulkevat autot. Niin paljon oli satanut, että vettä oli tiellä ja näin ollen asvaltin erottaminen hiekasta oli vaikeampaa kuin yleensä.

Kepitellen kohti kuolemaa voisi tosiaan sopia tuollaisten myrskyisten päivien liikkumiseen itsenäisesti sokkona. Kokemus kokemusten joukossa, tosiaan! Aina yhtä palkitsevaa, kun löytää perille sinne, minne on matkalla! Vakavasti puhuen mielessä kävi, että jonain päivänä voi tuollainen reissu olla kohtalokas.

                 Päivi 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti