Aivan äskettäin, kun oli pidemmän aikaa
ollut kuivaa ja, saakohan näin ääneen sanoa, kuumaa, pihalla kasvit tuppaavat
nuokahtelemaan janoissaan ja jossain kohtaa näyttää kellertävän turhankin
rapsakasti. Niinpä aamu- tai iltahetki on kastelun hetki.
Tuossa lähellä metsän
puolella on pieni lampi, jota naapureiden kanssa ollaan hyödynnetty kasteluun.
Tänä vuonna päätin kuitenkin jättää lätäkön rauhaan meidän osaltamme. Jää
enemmän uintivettä nuijapäillekin. Niinpä kerään sadevesiä, ja niitten huvettua
aikoja sitten, kanniskelen sisältä. Onnellinen olen koska kotimaani ompi Suomi,
ja vettä riittää kraanasta kasveillekin niin paljon kuin vaan jaksaa kantaa.
Jos tuota lähilammikkoa ei huomioida, olisi seuraavalle suuremmalle lammelle
reilun kilometrin matka. Olisi siinä aika homma, jos sieltä pitäisi kantamalla
haalia omat käyttövetensä. Mutta sellaistahan se jossain päin maailmaa on, ja
vieläkin pidempiä matkoja joutuu moni kantamaan. Hatunnosto heille!
Oma kantoreittini on lähinnä
keittiö - piha. Kerään tiski- ja valutusvedet sekä muut lirutukset pesuvatiin
ja kuljetan ulos. Lapset ovat jo tottuneet äidin huutoihin, “tuutkos taas
avaamaan oven?”, kun vati käsissä haluan päästä mahdollisimman mutkattomasti
ulos, ilman turhia kahvanavaamisvälilaskuja. Pieni läikähdys ei haittaa, mutta
kanniskelijan pahin pelko on se, että vettä täynnä oleva astia sanoisi
sopimuksen irti kesken matkaa. Siinä tietysti tulisi lattianpesu tehtyä
kunnolla, että ei kai sitäkään niin kovin pitäisi pelätä. Jämävesissä on tosin
välillä mitä mielenkiintoisinta töhnää joukossa, lopputulos saattaisi olla
haiseva.
Jos ei ole kasveilla
helppoa, ei ole eläimilläkään. Pihapiirissä kaikenlaiset pikkueläimet kaipaavat
juotavaa. Meillä tehtiin tyhjistä muovipakkauksista juomapaikkoja. Pestiin siis
esim. margariini-, jauheliha- ja jäätelöpurkkeja, ja vietiin pihalle suojaisiin
paikkoihin. Sitten vaan kipot vettä täyteen. Jostain luin, että hyönteisiä
varten niihin kannattaa laittaa pikku risu tai pinnalle ulottuva kivi
hukkumisen estämiseksi. Se tehdään seuraavaksi! Vesiä kannattaa vaihtaa
päivittäin, ettei sinne jää pöpöjä tai likaa juojien harmiksi, ja
säännöllisesti tarkistaa, että juotavaa riittää.
Aamukasteluissa oli tänään
seurana pieni orava. Se tuli ihan lähelle, hyöri ja pyöri lähistöllä
pelottomasti kuin jotain etsiskellen. Toivottavasti juomapaikat löytyivät. Sen
sijaan katolle ei tarvitsisi kiivetä pöllyttelemään, että saadaan vedet
pidettyä pihan puolella siinä vaiheessa kun iso hana aukeaa!
Lämpimin terveisin,
Auli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti