lauantai 11. heinäkuuta 2020

Pitkäaikainen haave

Olen pitkään haaveillut tästä vekottimesta. Ei se miesten yksinoikeus ole kaikkia ”pikkuhärpäkkeitä” ostaa. No, ei tämä nyt ihan pienikään ole. Mutta sillä saa niin hyvää…

Savustin ja sen kansi sekä myyntipakkaus.

Eli ostin siis sähkösavustimen. Olen sitä jo pitkään haaveillut, mutta nyt sain rohkeutta ostaa. Pyörällä kauppaan ja iso laatikkohan se oli. Mutta pyörän etukorin päälle sen sain kyytiin, yhdellä piuhalla kiinni ja ”eikun menoks, sanoi Annie Lenox.” Myyjä oli fiksu vielä ja kehotti ostamaan purupussin, varmuuden vuoksi, ellei paketissa ole mukana.

Kotia kun saavuin, laatikko auki, palaset lattialle ja ruuvaria hakemaan. Olihan siinä kahva, jalat ja kannen kahva, jotka piti ruuvata. ”Helppoo ku heinän teko” savustin on koottu, ilman ns. miehistä voimaa.

Sähkösavustin "koottuna" ja virtajohto jo pistokkeessa - siis valmiina toimimaan.

Olin edellispäivänä ostanut lohta, joka piti uuniin laittaa, ostin smetanaakin siihen päälle, mutta toiset mietteet tuli, kun savustimen ostin, pääsin heti testaamaan. Ei mulla ollut hajuakaan kuinka kauan pitää lohi olla savustimessa, sen verran” guuglasin”, että pieni kestää noin puoli tuntia ja kokonaiset hiukan kauemmin.

Sitten muistin, että sokeripala purujen päälle, niin saa kauniin rusketuksen pintaan.

Ja se puoli tuntia oli pitkä, kun katselin höyryjä tai savua, joka tuli ulos savustimesta. Kai sitä saa ruuan tuoksuja terassilla olla, jos kerta tupakanpolttokin on sallittua.

...ja jo osittain syötyä savulohifilettä lautasella.

Mutta voin sanoa, että onnistunut ostos, varmasti tulee kesän aikana enemmänkin savustettua. Tykkään savukalasta!

Nam t. Sisko



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti