Ei ihan mennyt kuin Strömsössä

Minulla oli pulma, kun puserossa oli helmaa liikaa ja hihoja liian vähän. Mitäpä jos leikkaisin puseron helmasta pois ja lisäisin hihoihin. Ja koristellakin puseroa voisi samalla. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensin piti kuitenkin löytää se pitsi, joka oli ostettu toiseen projektiin. Toinen projekti ei koskaan toteutunut, joten tähän sitä voisi käyttää. Siis jos se löytyisi. Leikkasin pätkän puseron helmasta. Leikkasin palasen kahteen osaan hihoja varten. Ompelin hihojen saumat. Pengoin kaappeja ja kumma kyllä pitsi olikin sitten pitsi- ja nauhalaatikossa. Sieltä en ollenkaan arvannut etsiä.

Päärmäsin leikkaamani helman sauman. Sain sen valmiiksi ja kas kummaa. Olinkin päärmännyt sen oikealle puolelle. Ei muuta kuin ratkomispuukko käteen ja pihatuoliin istumaan ja purkamaan vastatehty ommel. Taitoin tällä kertaa päärmeen ihan niin kuin sen alun perinkin piti tehdä. Ompelin sen ja tällä kertaa onnistui.

Sitten piti ommella pitsin saumat. Pitsi piti kiinnittää hihan jatkeeseen. Käytin ompeleena kolmiaskel siksakia. Vähän ennen loppua ompelukoneen neula katkesi. Tässä vaiheessa päätin pitää ruokatunnin.

Ruokatunnin jälkeen päätin vielä ottaa päiväunet. Uusin voimin istuin ompelukoneen viereen atulat mukanani. Ompelukoneen neula on niin ahtaassa paikassa, ettei kömpelöillä sormillani sitä saa paikalleen. Poika on joskus aiemmin ajanut Muurlasta ihan varta vasten laittamaan neulaa paikalleen. Häneltä kului toimenpiteeseen aikaa 15 sekuntia. Onneksi pääsin käymään toimintaterapeutilla ja sain sieltä tuomisina pitkävartiset atulat. Niiden avulla neula pujahti ilman ongelmia koloonsa ja kiristin sen paikoilleen. 

Jatkoin pitsien kiinnitystä ilman ongelmia. Ja kiinnitin hihat puseroon. Ja sain puseron valmiiksi. Kun näette minulle mustavalkoisen puseron, jossa on hihassa pitsiä, Älkää katsooko kovin tarkkaa työnjälkeä. Se on ala-arvoista. Mutta onpahan yksi projekti saatu päätökseen.

        Eila