Muovituotteet oli aikanaan hyvä keksintö, sitä se
on minun mielestäni yhä, varmasti kannattajia maailmalta löytyy pilvin pimein.
Asia erikseen on tuotteen käyttö - luulisin. Mahdollisuuksia kyllä löytyy
oikean käytön suhteen. Viisaammat kertokoot siitä. Yritän vain kertoa
näkemykseni muovituotteen hävittämisestä, silloin kun se on roskaa ja se
pitäisi saada oikeaan paikkaan siinä vaiheessa. Yritän tuoda julki miten
vaikeaa se saattaa olla monelle vanhukselle ja etenkin liikuntaesteiselle
ihmiselle. Nämä elämän polut eivät aina käy yksiin hyvien tarkoitusperien
kanssa. Esimerkiksi jätteiden lajittelu on hyvä asia. Kaikki talousjätteet eivät
ole pelkää kaatopaikalle vietävää ainesta.
Lajittelun suhteen kehitystä on tapahtunut kiitettävästi.
Siihen aikaan, kun elettiin monessa taloudessa kynttilä- sekä öljylampun
valossa, ei mielestäni ollut jätteet ongelmana. Paperituotteet poltettiin
pesässä tai sanomalehdet vietiin paperi keräykseen. Homma pelasi ja oltiin
tyytyväisiä.
Maailma kehittyy ja ongelmat sen myötä. Keksinnöt
seuraavat toisiaan. Jostakin muistuu mieleeni Kivisen tai oliko Sorasen Retu,
jompi kumpi heistä keksi auton, jonka keksinnön jälkeen maailma alkoi oikein
silmissä muuttua. Olen vakuuttunut siitä, että sen jälkeen kulkeminen on
helpottunut huomattavasti. Välimatkat ovat ikäänkuin lyhentyneet. Aamulla
varhain, kun lähdemme täältä eteläisestä Suomesta, niin illalla huomaamme
olevamme Kolarissa.
Tavaraa pitää olla ja sitä saada, rahalla sitä
saadaan vaikkei hevosta olla ostettukaan, hevosista ollaan kuitenkin jo miltei
päästy kokonaan. Jollakin talonpojan morsiamella niitäkin saattaa olla.
Ilmeisesti sivutuotteen merkeissä ihminen on
kehittänyt ja keksinyt muovin. Tämä on ollut jonkinlainen vallankumous
materiaalin alalla. Seuraukset keksinnöstä on hyviä sekä huonoja.
Tarkoitukseni ei ollut pelkkä turhanpäiväinen
jaarittelu asiasta, jotka kaikki hallitsee minua paremmin. Olen ymmärtänyt,
että meidän olisi tehtävä kaikkemme, jotta muovista ei tulisi oikein suuri
ongelma maapallolle. Uutisista olemme kuulleet suurista muovilautoista ja miten
vesistöt saastuvat liuentuneen mikromuovin ansiosta. Käyttämämme muovi pitäisi
saada kierrätykseen. Koen sen hyvänä asiana.
Kierrätys saadaan onnistumaan, jos ihmisten eli kuluttajien
käyttäytymiselle saadaan aikaan muutos. Miten muutos saadaan aikaan? Se tehtävä
jääköön viisaammille! Kuulemani mukaan Euroopasta löytyy kaupunkeja, jonka
kaduilla ei näe tupakantumppeja. Ehkä uhkasakko on puhdistanut näkymän! Kyllä
“piiska” eli kuri on varteenotettava kasvatusmuoto - olettaisin.
Olen pyrkinyt lajittelemaan jätteet. Muovijäte
erikseen. Ongelmana on jätteen edelleen kuljetus. Mihin kippaan muovijätteen?
Sellaista kohdetta ei ole ilmestynyt yhdyskuntajätepisteelle. Asuinalue on
kohtalaisen suuri ja melkoinen nousu on este jätepisteelle (pisteille).
Rollaattorivaarit tai -muorit eivät lähde kovin mielellään kauemmaksi kuleksimaan.
(vaikka se olisi suotavaa). Kauppakeskuksiin meno ylimääräisen kantamuksen
kanssa tuntuu aika epämukavalta. Kuljetukset on liikkeiden sisäänmenoon asti ja
jätehuolto niiden perällä.
Kerrostaloasukkaille tilanne on vissiinkin toinen. Niissä “huolto” ehkä
pelaa.
Tämä jaarittelu päättyköön tähän. Yritän kasvattaa
asennettani myönteiseen suuntaan ja sillä tavalla olemaan esimerkki itselleni.
Yksilöstä se kaikki alkaa.
Niilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti