Keitä olivat naapurin lapset?

Muisteluni sijoittuu vuosien 1947-1955 välimaille. Etunimet ovat oikeita, mutta sukunimet jätän kokonaan pois. Merkintä (k) tarkoittaa, että hän on kuollut minun tietojeni mukaan. Näinollen heistä saattaa jo kertoa jotakin, mitä silloin on tapahtunut.

Inkeri (k). Aivan meidän lähelle naapuritontille rakennettiin uusi talo. Siinä asui Inkeri, perheen ainoa lapsi. En ollut kovinkaan usein heidän pihassaan leikkimässä. Kävimme myöhemmin samoja kouluja. Serkkunsa Helinä tuli usein Luopioisista käymään, oli jopa Yhteiskoulussa ja asui Inkerin kotona.

Jukka (k). Jukka niinikään oli perheen ainoa lapsi. He asuivat Inkerin perheen talon yläkerrassa ja olivat sukua keskenään. Jukka oli minun ensimmäinen paras kaveri. Me esitimme naapurustolle taikurinäytöksiä, kun olimme ensin opetelleet monenlaisia temppuja. Kaino-isä perusti sahan ja perhe muutti vähän kauemmaksi omaan asuntoon. Sodan jälkeen lautaa ja lankkua meni kaupaksi ilman markkinointia. Olimme joskus sahalla lautapoikina. Sunnuntaina aamupäivällä Kaino kuunteli radiosta jumalanpalvelusta niin kovalla, että saarna ja virret kuuluivat pihaan asti. Nuora-niminen mies oli sahurina. Helvi-äiti oli enempi sellainen hiljainen.

Jukka on takana ja vasemmalla Raimo, Ilpo, Heikki ja Eino.

(Kuvissa alleviivatuista on kerrottu jotain tässä jutussa.)

Simo. Taas ainoa lapsi perheessä, jossa isä oli sodasta palattuaan henkisesti rampautunut. Heillä oli omakotitalo. Kosti oli ammatiltaan maalari ja oli ajoittain minun isälläni maalarintöissä. Simo opiskeli insinööriksi. Isä oli tuonut sodasta kiväärinpistimen, joka riippui puuliiterin seinällä. Simo myi sen minulle kerran rahapulassaan. Minä myin se vasta vuonna 2015 eteenpäin eräälle asekeräilijälle.

Hannu (k). Hänkin oli ainoa lapsi! Eino-isällä oli maatila. En tiedä kuka oli Hannun äiti, mutta emännyyttä ja karjaa hoiti palkattuna Saara. Eino järjesti Liisanahteen kakaroille perunannostotalkoot syksyllä, kun koulusta oli perunaloma. Hän maksoi reilusti palkan paperirahalla – minullekin! Hannu opiskeli sanomalehtialaa ja nousi erään suuren viikkolehden päätoimittajaksikin. Eino jätti maanviljelys-hommat ja ryhtyi vanhempana kiinteistövälittäjäksi. Kerran kylän elokuvateatterissa oli filmi ”Hiroshima, rakastettuni”. Koska siinä rakasteltiin pitkään heti, kun elokuva alkoi, oli koko kylä tietysti filmiä katsomassa. Kun elokuva alkoi, istui kansa hiirenhiljaa ja kohtaus kesti ja kesti, mutta yht`äkkiä kuului Einon pitkä, kuuluva nauru! Kaikkea sitä jääkin muistiin?

Kari (k). Minua vähän nuorempi ”avainlapsi”. Isä oli sodasta palattuaan hirttäytynyt lähellä olevan heinäladon poikkihirteen. Kari näytti joskus meille piirrettyjä, suoranaisia  pornokuvia, joita isä oli rintamalta lähettänyt äidille. Myöhemmin me hypittiin heiniin saman hirren päältä, kun latoon oli ajettu tarpeeksi heiniä. Elviira-äiti oli parturi ja oli poissa kotoa päivät. Karista tuli myös parturi. Alkoholi vei hänet jo aika nuorena. Veli kirjoitti armeijasta äidilleen usein kortin, jossa oli aina sama teksti: ”Lähetä rahaa ! Kauko”. Kaija-sisko oli Tanskassa sotalapsena ja muutti sinne kohta sen jälkeen, kun oli tullut sieltä takaisin.

Gunnar, Kari, Jyri, Eero (kirjoittaja) ja Jorma.

Eila (k). Hän oli myös ainoa lapsi. Vilho-isä kaatui talvisodassa vuonna 1940. Orvokki-äidillä oli myös kasvattilapsena Ritva. Hän muutti Kalen kanssa Ruotsiin heti kun olot selkiintyivät. Tulivat sitten aikanaan lomamatkalla Volvolla käymään. Naapurin Arttu oli rintamalta palattuaan alkoholisoitunut. Hänet nähtiin kerran menneen Orvokin perässä saunaan. Joku oli sen havainnut ja telkesi heidät saunaan laittamalla ”pönkän” oven eteen. Eila rakensi aikanaan uuden tiilitalon miehensä kanssa mökin paikalle ja oli kukkakauppias koko aikuisikänsä. Kävin elokuussa 2019 vanhempieni haudalla ja ostin tuosta liikkeestä kukat haudalle. Kaupan pitäjänä oli nyt Eilan liikkeessä ollut työntekijä.

Mäkipään lapsia kesällä 1943 sota-aikana.

Takarivissä vas.: Sirkka, Pirkko, Tuure, ?, Ilkka, Helga.
Eturivi: Eila, Ritva, Helge, Timo, Raimo (kukkakauppias)

Sirkka (k). Hän oli postinkantajapariskunnan ottotytär. Aino ja Pauli kantoivat postin meillepäin täsmällisesti tuulessa ja tuiskussa. Pariskunta eleli melko eristäytynyttä elämää mökissänsä. Sirkka ei juuri tullut muiden joukkoon leikkeihin. Meni naimisiin romanimiehen oloisen kanssa. Heidän tyttärensä mummolassa käydessään olivat niin hienoissa mekoissa, ettei niissä kyllä olisi ollut asiaa pihaleikkeihin ja puissa kiipeilemiseen.

Pirkko (k). Hän oli Tyynen ja Artun neljästä lapsesta nuorin. Sodan jälkeen puolen kilometrin päässä olevalla Asevarikko 6:lla oli sotilaita vielä 1950-luvulla. Pirkko seurusteli useamman salskean soltun kanssa. Sanonta: ”Mulla on uus ja vaalee”, on häneltä mieleen jäänyt sanonta. Aikanaan hänelle syntyi poika, Aarno, jota me sanoimme ”Pelto-Eemeliksi”, koska hän enimmäkseen puuhaili Tyynen perunamaalla tien varrella. Tyyne piti lypsylehmää pienessä liiterissä pihassaan. Näin kerran, kun Arttu riehui juovuksissa kirves kädessä siinä liiterin lähellä. Syytä en tiedä.

Matti. ”Kantti-Matiksi” nimitetty mukava poika. Hänellä oli Tuula-sisko. Uimarannalla hän näytti meille usein kuverepeämää eli tyrää. Äiti jäi leskeksi, kun mies kaatui sodassa. Äiti oli postin siivooja.

Keijo. Hän oli ikäiseni lähistölle muuttaneessa evakkoperheessä. Nestori-isä oli puuseppä, jonka verstaassa minä teetin monia puutöitä. Keijo oli mennyt isänsä luo verstaaseen, eikä huomannut, että pöytäsirkkelin terä pyöri. Hän veti oikeata kättänsä pitkin pöydän pintaa, jolloin kolmesta sormesta leikkautui puolet. Olen aina jotenkin kauhuissani, kun jossain näen sirkkelin ilman turvalaitteita.

Esko. Hänellä oli veli ja sisko. Esko voitti minut aina hiihtokilpailuissa. Sen takia minun palkintolusikoissani on aina II tai III-palkintomerkintä. Hän oli erikoistunut ”tussareiden” valmistamiseen ja myös kaikenlaisten räjähteiden tekoon. Esimerkiksi sahataan vesijohtoputki dynamiittipötkön pituiseksi, muhvit päihin ja tulilanka sankkireikään. Räjähdys kuului hyvin kilometrin päähän jne. Hän ei tietääkseni ole loukannut itseään näissä pioneeri hommissa. Isä-Martti oli palopäällikkö.

Raimo (k). Tässä perheessä oli paljon lapsia. Räätäli Niilolla oli peräti 14 lasta kolmen vaimon kanssa. Kolmas vaimo, Laina, hoiti suurta perhettä. Raimo tiesi, että minun kotonani maakellarissa oli omenaviiniä isossa pullossa, jossa on vielä vesilukko kiinni.  Hän meni kellariin illan hämärissä ja joi viiniä niin, että humaltui. Pullokin putosi lattialle ja särkyi. Aamuyöllä hän kömpi ulos ja tunnistettiin. Isäni ei ”tehnyt siitä mitään numeroo”, koska hän teetti kaikki pukunsa Raimon isällä. Minullekin tehtiin kerran kunnon suorat housut! Kun äitini leipoi ohrarievää isossa uunissa, sain minä viedä kaksi lämpimäisleipää tuolle isolle perheelle.

Gunnar. Hän oli Raimoa nuorempi edellisessä perheessä. Hänen kanssaan olen kiivennyt linnunpesille ja kalastanut yötä myöten erämaajärvillä. Myös ravustanut. Gunnar oli minun isälläni maalarina oppisopimuksella ja menestyi sitten maalarinammatissa. Hän oli kaikinpuolin kunnollinen nuori. Armeijaan lähdettiin junalla samaan varuskuntaan. Kun Gunnar meni naimisiin ja he saivat pojan, hänet ristittiin Robert Max Moriziksi. Tytär sai nimen Carita Nina Berit. Naapureista nimet kuulostivat hieman prameilta? Kun maalarintyö tuotti tuloja, hän osti uuden Isuzu Bellet-auton.

Gunnar maalarin haalareissa.

Eivät ne yhteiset tekemiset naapurin lasten kesken niin ihmeellisiä olleet. Tässä luetteloa: jalkapalloa, sulkapalloa, lentopalloa, uimista, linnunpesille kiipeämistä, ongintaa, pyöräilyä, korkeus- ja seiväshyppyä, hiihtoa, jääkiekkoa ja sitten vielä tanssilavan reunalla tiirailua! Onneksi tuli nuorena liikuttua niin paljon, että pärjäsi armeijassa – ja myöhemminkin.  Tällaista muisteli

                          Eero