MATKA KIRJOITTAMISEN YTIMEEN

Harrastuksekseen kirjoittavan matka alkaa ensimmäisestä kirjaimesta ja päättyy loppupisteeseen. Matka tehdään yleensä kotona, työtuolissa istuen. Matkavälineenä voi olla kynä, kirjoituskone tai tietokone. Matka tehdään aivoja ja sormia ja istumalihaksia käyttäen.

Jos on hiustenhalkomiseen taipuvainen, voi myös pähkäillä sitä, onko aktiivinen vaihe sormen kosketus näppäimeen vai sen nosto näppäimeltä. Tai jos kirjoittaa kynällä, onko aktiivinen vaihe kynään tarttuminen vai kirjaimien piirtäminen käden motoriikan avulla.

Lopputulokseen vaikuttaa se, kuinka kiinnostunut itse on aiheesta. Onko aiheeseen jokin henkilökohtainen sidos, vai voiko vapaasti valita näkökulman, josta tsiigailee aihettaan. Tärkeä valinta on toki sekin, kuinka paljon ja missä määrin uskaltaa laittaa itseään peliin, muiden arvostelulle alttiiksi.

Palkitsevinta kirjoittamisessa on matkalla olo. Parhaimmillaan kirjoittamiseen uppoutuu niin täysin, ettei ole edes tietoinen ajan kulumisesta. Se on tila, jossa tajunnan täyttää päässä resonoivat ajatukset ja sanat. Tämä mielentila voi olla nautinto, pakotie, lohduttaja tai mieluisin virkistysaine, joten ei ole mikään ihme, että kirjoittaminen koukuttaa.

Jos vielä yön yli nukuttuaankin on aikaansaannokseensa tyytyväinen, niin silloin ei puutu enää kuin myönteinen palaute. Jos palautetta ei tule muilta – EIPÄ HÄTÄÄ – silloin kannattaa muistaa Henrik Tikkasen aforismi:

Ilman itserakkauden
häivääkään
Minun on myönnettävä
ettei kukaan ole osannut
ylistää minua niin
etten olisi itse
osannut panna
paljon paremmaksi.

Tikkasen sanojen myötä toivotan Sytyn bloggareille ja Majakan kirjallisuuspiiriläisille antoisia hetkiä kirjoitus-harrastuksen parissa.
Seuraavan kerran kokoonnumme Majakalla 25.2.2020 klo 13 -15.

Jussi Malminen