Kaveruutta kakarast alkai

Silviisii ja iha just nii. Ainaski voip kuvitel, jotta miulkii o sellast olt – sellaine kaver, jost mie sit saisi kertoo vaik mitä, mitä muka oltais pienin tehty ja tuhtailtukki. Olkoo hää vaik Teppo nimeltää.

Tää Teppo, hää ol jo pienen semmone julkisuuvekippee ja jo sillo tek semmosii konstvärkkilöit, mitä vast nykysi julkimoil on tavaks tult. 

Hää olkii melkose lail vesselä kaikel viisii ja monest koiruuvest saatii hänest vapaaehtoine syylline, joskus toinperrää vast pienel painostuksel. Mut mukava poikaha hää ol. Ja ku kyläl ei niim mont poikaa oltkaa, nii tarpeelline kaveriks.

Nii, sit tää mei kylä: etäläise Savo ja nykyse Pohjois-Karjala vaikutuksii rajamail. Maaviljelyksii kivisil ja pienil peltoloil mäkkii kyles, tasast ei just missää. Mutt ol kelvant jo enne sottii kaartilaisii käyttöö ja saant nimekseeki jot Kaartila! Sottaa ootelles sinne ol rakennettu lähel oleva variko väil asumuksii, kahe perree lautaparakkii ja niit ol usseis koht kyllää ja tietys aliupseeriloihe ja upseerii perreil erillisil kohil. 

Ja ko Viipurist sit jouvuttii lähtemää sova jaloist, niin mutkii kaut äitmuori sai meil asumukse siel; Upseerikyläst, isä-vainaa hää ko ol vänrikki. Kuulemma. Mie hänt muista ko kuvist. 

No, mutt tää Teppo. Hyö assuit melko isos maatalos siin kylä keskel. Olvatten saant sen ostaa ko tulliit evakkoo rajan takkaa ja Mehtäyhtiö ol sen heil myynt. Mukavast siihe soppeutuneit ihmisii, vaik hyö haastoit jotenkii hauskalviisi. Eihä meil oikeastaa itel ollukkaa mitää oikijaa murret – savvoo ja karjalaa sekotettii ja kai jokusii sanoi sitt keksittiiki iha ite – ja nii siint Teponkii murteest otettii hetikoht mallii matkittavaks. Siks tääkii miu juttu männöö ihan latusillee ja mite sattuu, eikä oo oikeest mittää murretta. Toisaalt siks, jotta etten tuntis, kuka tätä on värkänt ja toiseksee ku nykyjää ei juurkaa tuu täl sekamurteel paljookaa haastettuu. Ainakaa näil nykysil kotikontuloil. Ja sit viel, ko tää ei oo mittää, nii ei tuu kovast paljo kirjotusvirheitkää… ja nekkii voip sit jälestpäi kiistää!

Mut hyväs sovusha myö kasvettii naapurein ja varsinaisest kouluikää ehittyy alettii ol enemp keskenämmekii. Samaikäsin päästii kuusvuotisin molemmat kuunteluoppilaiks alakouluu. Se kouluki ol vaa yhe maalaistalo tuvas ja kaik luokat samas tilas. Tilapäisest, ko heti sovan loputtuu niihe Upseerkylän parakkiloihe rakennettii kansakoulu ja oikee kolmopettajaine. Ja myö muutettii Aliupseerkyllää, minkä parakkilois asus edellee pääosiltaa Variko väkkee.

Siin maalaistalon koulus ei myö Tepon kans ennätetty olla ko se yks talvi ja sitt uuves koulus päästiikii heti toisel luokal suoraa, ko osattii jo lukkee ja ynnättii jotenkute. Mutt yks semmone muistikuva jäi sielt vanhast koulus, joka iha yläluokil asti kohos ain maantietotunnil mielee. Tuvasha ol iso leivinuun, jolla tilat lämmitettii. Liekö olt mite märkii kunna puut, ko niit ol pistetty sin uunipessää illal valmiiks kuivumaa. Nehä sit olivat yöl syttynny ja ku pellit olliit kiinni nii… Telinees olleisii rullakarttoloihe jäi niiv vahvast savuloihe jälet, jot ain ku avas karta, niiv viel vuosiinkii jälest niist näki ja haisto noihe muistot koulutien alust.

Mei kans samas luokkahuonees ol siihe aikaa yks poikkeava yksilö – vaikk’ei myö sitä ymmärretty. Vähemmistöläine. Poika, joka ei kuulunt valtaväestöö. Sillo ei viel olt mamuloit, eikä homoi, eikä ies käsitetty, jot suomenruotsalaisiiki Suomes onkaa. Täst mustilaispojast, vai romanik hää lie olt, hänest jäi meil mont mukavaaki muistelemist. Ensimmäisii lie olt se, jot piirustustunnil hänelt loppuit väriliiut. Hää näät ol syönt ne! Mutt muute sopusa kaveri, vaik joskus ”palloit hihat” välleemmil ku muilt. Ja taas karkais ajatus sivvuu täst Tepost.

Mutt ku ollaa jo näinkii isost pyöritty paikoillaa ja pohjustettu tulevii kouluvuosii ja Tepon kans kasvamissii, niim mie jätänkii tää tähä – ja jatkan jokuse päivän pääst. Saatte siin mietii, jot viititteks lukkee moist ja kulettaiskos tää ommii ajatuksiinne sin alakouluaikaa teilkii. Rehellissiiki mielpitteit ja muistelemissii saap pistää kommenttiloihe, mist ne kyl tullee miul luettavaks. Tepolhaa tätä ei passaa näyttää ja elkää työkää kertoko hänell, jot hää on pääosas meijä Yhistäväs tekijäs – vaikk’en oo luppaa kysyntkää.

Jatkos; jos ette nyt ihan aikuiste oikeest ilmota, jott elä jatka; mie kuletan nuita muistojjain läpi koko 8/8-kansakouluaikoi ja saattaa tulla viel sivuite siintäi. Ihan vähäl kieltämiselkää mie tuskin lopetan, jotta kommenttiloit ootetaa! Jotta, jos jaksat lueskel, ni tulos on!

IsoTimppa