Omenia, omenia ja yksi Omppu

Syksyn omenasato hemmottelee meitä omenien ystäviä. Itsellä ei omenapuita ole, mutta ystäviltä ja sukulaisilta on tuota herkkua minullekin riittänyt. Olen säilönyt omenahilloa, tehnyt omenapiirakkaa, uuniomenia ja omena-kaurapaistosta. Yksi lempiresepti omenahilloon on tässä: 900g omenoita, 2,4dl siideriä, 2,4dl vettä, 2 sitruunan menu ja raastettu kuori, ½ tl kanelia, 3,5dl sokeria. Olen jättänyt tuon veden pois ja korvannut sen siiderillä. Kuori ja pilko omenat kattilaan, lisää siideri, sokeri ja kaneli sekä sitruunan kuori ja mehu, keitä miedolla lämmöllä paksuksi ja sileäksi. Purkita ja säilytä kuten muut säilykkeet. On aivan täydellistä ”pankako kräämi”. Tuo murreilmaisu on kotoisin Särkisalosta eräältä perhetutulta. Suomennettuna se tarkoittaa pannukakun kanssa nautittavaa hilloa.

Ja sitten Omppu. Omppu on nelivarvaskilpikonna, joka käy minulla hoidossa, kun emännällään on kiirettä ja menoa. Omppu on hyvin hiljainen kaveri. Se vierastaa ja lymyää saunan kiukaan alle. Välillä yritän laajentaa sen elinpiiriä, mutta se odottaa kylpyhuoneen ovella takaisin saunaan pääsyä. Ehkä laminaattilattia on liian vilpoisa sen kuudelletoista varpaalle. Ruokana sille tarjoilen salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaattia. Välillä se saa herkutella siivulla omenaa. Liikaa hedelmää ei saa tarjoilla, hedelmäsokeri ei oikein sovi sen elimistölle. Kyllä kilpikonnakin osaa ilmaista ilonsa, kun tuttu ihminen palaa matkalta ja tulee hakemaan sen kotiin. Kaula tulee esiin kilven alta ja se aukoo suutaan tervehtiessään emäntäänsä. Omppu on ihan mukava hoidettava.

Eila