Hyvä Tuomas joulun tuopi...

"Tuomaan päivä aloittaa tänään joulunajan. Vuoden pimeimpiä päiviä on pidetty vuodenkierron pyhänä ja salaperäisenä murroshetkenä. Joulu on ilon, valon ja läheisten muistamisen juhla, jonka tavat tuovat terveyttä, voimaa ja hyvinvointia koko vuodelle. Jo vanha kansa on jouluisin rauhoittunut saunomaan, syömään hyvin ja muistamaan läheisiään sekä haltijoita ja kotieläimiä..." - Osoittaakseen arvostavansa perinteitä, mutta myös pysyvänsä aktiivisena ajan hermolla

                                                  

Muistuipa mieleen!

Kaikenlaisia muisteloita on jokaisen mielessä. Tuo pääkoppa on niin merkillinen laitos, että se jostakin syystä tuo läheiseksi jonkun asian, joka on tapahtunut joskus silloin, ennen vanhaan.

Tapasin tässä taannoin yhden tutun miehen, jonka kanssa juttelimme niitä näitä, matkan varrella koettua. Tietenkin miehiä kiinnostaa tuo kauniimpi ja meitä niin paljon viisaampi sukupuoli.  Sukupuoli, joka on tehnyt kaikkensa saadakseen meidät miehiset miehet alistettua tahtoonsa. Se täytyy heidän kunniakseen sanoa; ovat onnistuneetkin siinä melko hyvin.

Esimerkkinä voisin mainita, että niin sanotut miesten- ja naisten työt ovat siinä tasa-arvo tavoittelussa menneet heidän suunnitelmiensa mukaisesti.

Silloin joskus, kun me miehet kuvittelimme olevamme perheen päitä eli leivän hankkijoita, tuo nätimpi sukupuoli toimi perheen huoltajana, hellapoliisina, siivoojana, lastenhoitajana, silloin me olimme huipulla. Meillä oli määräysvaltaa – ainakin siinä huonekunnassa. Elimme onnemme kukkuloilla. Siitä ehkä sanonta, kuin kukkona tunkiolla.

Ei minun tällaisesta asiasta pitänyt kertoa, tasa-arvo se vain pulpahti mieleeni jostakin. Kaiketi jostakin tuolta muistin ”kovalevyltä”, joka tosin mielestäni on jo aika ”hapristunut” ja käpertynyt ihan korpuksi asti.

Pyrkimys naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon on ”toteutunut” ihan maailman kehityksen kautta. Erilaiset muutokset ja mammonan perässä ”juoksemiset” ovat yksi syy tämän tasa-arvon saavuttamiseen.

Sodat ovat vaikuttaneet naisten joutumiseen kodin ulkopuoleiseen työntekoon. On ollut pakko mennä esimerkiksi tehtaisiin töihin, jotta pyörät pyörisivät ja toimeentulokin olisi taatumpaa. Noita naisvaltaisia teollisuuden aloja on ollut jo siihen aikaan ja jopa sitä ennenkin, kun isä meni kauppaan lamppua ostamaan.

Siihen aikaan ei myöskään voida puhua mistään tasa-arvosta. Naisten työt vain kaksinkertaistuivat, sillä kotona odotti nälkäiset kakarat ja äijäkin vielä. Ei se perheen ”pää” osannut siivota ja tehdä ruokaa, sitä varten on ”muijaväki” (jota sanaa en juurikaan tosissani käytä, korvaavia sanoja löytyy).

Kenttäsirkkelistä jutun juuri

Kirjoitukseni alussa kerroin miehestä, joka sattui pöytäkaverikseni vaimonsa kanssa.  Totta kai siinä tarinoitiin myös menneistä ajoista ja työrupeamisista ja niiden aiheuttamista vaivoistakin. Olimme vanhoja jumppakavereita keskenämme. Halikon urheilu- ja liikuntahallilla, siellä otettiin  hiki pintaan voimaillen ja venytellen. Totesimme kuinka tärkeää työtä kaupungin liikuntatoimi tekee ikäihmisten hyväksi. Juuri tämän työn tulokset tekevät monesti vanhuksen kotona asumisen mahdolliseksi, kun kuntoa riittää... Tässä kerran ”tilastoitiin” kuinka vanha keski-iältään on jumppa porukkamme. 77-vuotta 24 hengen keski-ikä. Joukossa oli useampikin kahdeksankymppinen.

Tällainen toiminta saattaa saada menojen leikkausuhan! Siinä mentäisiin syvään allikkoon kaulaa myöten.  Ei tämä jumppaajille ilmaista ole. Usealla on 70+ kausikortti 40 € hintaan. Myös sellaisia maksukortteja on, jotka edellyttävät vain jumppaan pääsyä.

Valittelin siinä heikkoa selkääni ja pohdin missäköhän työssä laiskan miehen selkäruotokin on voinut vioittua.  Muistui siinä mieleeni, että olin ainakin kerran miehisessä työssä. En kuitenkaan tunnusta siinä selkääni kipeyttäneeni.

Olin ollut Helsingin kaupungilla hanttihommissa. Niiden töiden loputtua ehdin olla työttömänä muutaman päivän, alle viikon kuitenkin. Silloinen entinen ”morsiaimeni” oli jutellut tilanteestani yhdelle kenttäsirkelimiehelle, joka tarvitsi lautapojan sahauksilleen.  Siitä alkoi sinnikäs uravalinta tavoittelemaan lautamiehen arvostettua mainetta. Noita sirkkelisahureita hanslankareineen kun tarvittiin jälleenrakentamiseen.

Elettiin tosin jo tammikuuta 1959. Sirkkelin omistaja pysähtyi silloisen kotimme portin pieleen. Pakkasta oli sopivasti työn tekoon. Selvisi, että sahattavana oli ”Närön” Paavon ikimetsä. Tarkoitan sitä, ettei metsässä juurikaan aikaisemmin ollut toteutettu sahatavaran hakkuita. Harvennustakin oltiin tehty vain polttopuiden saamiseksi. Kuuset ja männyt olivat todella suuria, justeerilla kaadettavia, halkaisijaltaan monen kymmenen tuuman kantojen jättäjiä.

Metsurit tekivät töitänsä ja pari hevosmiestä telasi tukit sahalle.  Melkeinpä kädestä suuhun periaatteella työ eteni: kaato, rahtaus ja sitten sahaus. Tukkikasa ei juurikaan päässyt kertymään liian isoksi. Telaus- ja sahauslanssi sijaitsi pellolla. Siellä ”soi” sirkkeli!

Minun virkaani siellä kuului vain kantaa tuo juuri sahattu jäinen lankku, lauta, kakkosnelonen, parru eli sahauksen tuotos tapulimiehelle, joka huolehti sahatavaran taapeloinnista.

Sahatavaraa oli jo hyvä alku taaplattu. Matkaa oli noin kolmekymmentä metriä sahalta tapuliin, oli siinä matkaa ihan tarpeeksi, täydellä sylillisellä painoakin. Lautatavara ja kakkosneloset menivät suhteellisen kevyesti perille, mutta se telinelankku, kanttaamaton, osasi painaa ihan tarpeeksi. Kun lankulla oli pituutta yli 7 metriä leveyttä 8–10 tuumaa ja paksuuttakin 2,5 tuumaa. Niitä kun tuohon olkapäälleen tai syliinsä otti parikin kappaletta, niin johan ”villapaita tuli talosta käsin”. Eikä siinä kaikki. Välityönä piti huolehtia rimat ja pintalaudat omaan kasaansa ja kun se oli hoidettu, niin purukasa piti lapioida sivuun. Purukin täytyi heitellä tarpeeksi kauaksi sahasta, ettei se jää toiminnan tielle. Ei siis huolta työn puutteesta. Sirkkelin terä vaati välillä teroitusta. Onneksi. Sinä aikana voi purut lapioida kauemmaksi ja se polttopuujäte siinä sivussa heitellä etäämmälle.

Joskus poikana olin erään työhullun isännän renkinä, soraa lapioimassa. Silloinkin tiesin tekeväni melko raskasta työtä, mutta lankkupoikana tunsin olevan oikein lautamies. Sain myös kiitosta sahurin taholta. Siihen astiset miehet kun olivat kestäneet vain pari–kolme päivää niissä hommissa. Eräskin oli lopettanut jo heti puolilta päivin.

Pakkaset kiristyivät sinä talvena. Jopa niin paljon, että sahatavaran teko oli lopetettava. Sirkkeli ei enää pystynyt jäiseen puuhun, oli lähdettävä pois, kotiin. Kolmisen viikkoa olin sentään ehtinyt hoitamaan tätä lautamiehen virkatointa.

Huiluun aikana näin lehti-ilmoituksen maakaavaajan paikasta Strömbergin valimolla. Olin käynyt nelivuotisen alan ammattikoulun, jotenka hain ja pääsin alan töihin.  Tehtaat olivat kehittyneet viidessä vuodessa niin paljon, että kaavaajankin työ tehtiin liukuhihnalla, sellainen ei minua kauaa kiinnostanut.

Aikaisemminkin, joskus kevätaikaan, olin ollut lautapojan hommissa. Se ei ollut palkkatyötä. Silloin sahattiin paikallisen Kulttuuritalon tukkeja. Olin lupautunut talkootyöhön viikonlopuksi. Tämä työmaa oli milteipä hauskaa. Villapaitaakaan ei tullut talon puolesta, siitä piti huolen keväinen sade. Sateen vuoksi etusahuri sanoi takasahurille: ”Olisit sääkin lukenut enemmän, olisit saanut paremmin sisätöitä, ei tarttis siellä ulkona kastua.”

Kerroin tämän pöytäseuralaiselleni. Hän puolestaan kertoi samanmoisen jutun jostakin veturinkuljettajasta, joka oli vitsailut kaverilleen samalla tavalla lukeneisuudestaan. Kaveri sai aiheen venkoilla takaisin. Veturinkuljettajat seurasivat silloin joskus rataa ja liikennettä pää veturin ikkunasta ulkona. Tästä kaveri venkoilemaan veturinkuljettajakaverilleen. ”Olisit kerrankin suorittanut opintosi loppuun, ei tarvitsisi olla pää ulkona”.

Kyllä sitä naurun aihetta saa näinkin helposti. Nauru helpottaa elämää ja iloiset kanssaihmiset muutenkin tekevät hymyllään olon mukavaksi. Pienistä selkäkivuistakin huolimatta…

Niilo

APTEEKIN LOGON ALLA

Ajankohtaista toimeentulotuesta

Perustuet jatkossa yhdeltä toimijalta

Perustoimeentulotuki uudistuu ja siirtyy 1.1.2017 lähtien kunnilta Kelan hoidettavaksi. Tällöin perustuet saadaan samalta toimijalta ja kuntien sosiaalityöntekijät pystyvät keskittymään henkilökohtaista palvelua vaativaan sosiaalityöhön. Perustoimeentulotuki kattaa asiakkaiden tarpeelliset lääkehoidot osana terveydenhuollon menoja. Kelan toiminta mahdollistaa tasapuoliset edut kaikille tukeen oikeutetuille helpottaen liikkumista. Asiakas voikin jatkossa asioida hakemusasioissa asuinpaikasta riippumatta missä tahansa Kelan toimistossa Suomessa. Myös lääkkeet voidaan toimittaa maksusitoumuksella kaikista apteekeista Suomessa. Kelan lisäksi kuntien sosiaalityöntekijät tekevät tarvittaessa päätöksiä täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Esimerkiksi pitkäaikaisesta tai vaikeasta sairaudesta aiheutuvista lääkemenoista kunta voi myöntää omat erilliset maksusitoumukset apteekissa esitettäväksi.

Toimeentulotukiasioissa Kela palvelee asiakkaita 12.12. lähtien puhelimitse (020 692 207), sähköisesti http://www.kela.fi/asiointi ja henkilökohtaisesti kaikissa Kelan toimistoissa. Hakemusmäärällä mitattuna kyseessä on Kelan suurin etuus, jonka ensimmäinen maksupäivä on 2.1.2017.  Kyseessä on siis suuri muutos toteutettavaksi asiantuntemusta vaativassa palvelussa.

Lääkkeet sähköisillä maksusitoumuksilla

Kelan tukeen kuuluvat lääkeostot hoidetaan 1.1.2017 lähtien henkilökohtaisilla sähköisillä maksusitoumuksilla, vaikka tukipäätös olisikin perhekohtainen. Apteekkiasioinnilla tieto maksusitoumuksesta haetaan Kelan tietokannasta Kela-korttia tai potilasohjetta näyttämällä. Asioitaessa toisen henkilön puolesta tulee hakijalla olla mukanaan asiakkaan Kela-kortti. Tieto kiireettömästä maksusitoumuksesta päivittyy Kelan palveluun tukipäätöstä seuraavan yön aikana, kiireellisestä jo samana päivänä. Apteekissa tieto haetaan samasta tietokannasta kuin perustiedot lääkkeiden kelakorvauksista, alkuomavastuusta tai ns. kelakaton täyttymisestäkin.

Kela voi myöntää kahdenlaisia sähköisiä maksusitoumuksia lääkkeiden ja muiden tarpeellisten tuotteiden hankkimiseen. Kaikkien tuotteiden tulee olla reseptillä määrättyjä, jotta tiedot siirtyvät Kelalle sähköisesti. Päätösten perustelut saattavat myös vaatia asiakkaalta lisätietojen tai reseptin hankkimista terveydenhuollosta. Henkilötunnuksettomat saavat apteekkiasiointiin kirjallisen maksusitoumuksen.

Maksusitoumus lääkekustannuksiin myönnetään yleensä samalle ajalle kuin perustoimeentulotuki. Lisäksi käyttöön tulee rajattu maksusitoumus. Tämä voidaan myöntää lyhyelle ajalle tai kerta-ostoon, yksittäisille lääkkeille tai joihinkin lääkkeettömiin valmisteisiin, kuten asiakkaalle tärkeään ravintolisään tai haavanhoitotuotteisiin, joita maksusitoumus lääkekustannuksista ei yleensä kata. Myös tuotteen kelakorvauksella ja hinnalla on vaikutusta maksusitoumustyyppiin.

Apua arkeen yhteistyöllä

Toimeentulotuen alikäyttö on yhteiskunnallinen ongelma, sillä tuki jää useimmiten hakematta kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta. Hakeminen ei aina onnistu sähköistyvien palveluiden, huonojen liikenneyhteyksien tai sairauden oireiden vuoksi. Tuen alikäyttäjiä ovat tyypillisesti pienellä eläkkeellä elävät vanhukset, jotka eivät hae tukea esimerkiksi suuriin lääkemenoihinsa. Pienillä paikkakunnilla hakematta jättäminen on yleisempää. Lääkehoitojen osalta vain otettu lääke auttaa. Se voi auttaa myös kotona pärjäämiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen ehkäisten nuoren tai vanhuksen yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.

Hakemusasiat kannattaa laittaa vireille viivytyksettä, koska muutoksen vuoksi uutta opittavaa riittää niin Kelan virkailijoilla ja farmaseuttisilla asiantuntijoilla, lääkäreillä, hoitajilla ja apteekkilaisilla kuin myös asiakkailla ja heidän läheisillään. 

Pikaopas asiaan löytyy http://www.kela.fi/toimeentulotuki-pikaopas ja Kysy Kelasta- keskustelupalsta auttaa yleisissä kysymyksissä. Henkilökohtaisissa, tietosuojaa edellyttävissä kysymyksissä kannattaa käydä Kelan toimistossa tai soittaa puhelinpalveluun. Me apteekissa neuvomme osaltamme tuotteisiin, kelakorvauksiin, hintoihin ja resepteihin liittyvissä kysymyksissä. Käänny siis rohkeasti myös apteekin puoleen! Lopulliset toimintatavat tulkintoineen täydentyvät kysymysten myötä ja hyvä lopputulos syntyy yhteistyön tuloksena. Seuraavalla kerralla asiat sujuvat todennäköisesti jo rutiinilla!

Hyvää joulun odotusta - läheisten avun tarvetta unohtamatta,

Minna

Kuninkaantien apteekista

APTEEKIN LOGON ALLA

Kuninkaantien Apteekki on SYTYn kannattajajäsen sekä yhteistyössä opastanut jäsenistöämme jo muutaman vuoden luennoin ja asiakaskohtaisesti ohjaten. Vierailevaksi kirjoittajaksi saimme nyt blogiimme apteekkari Minna Mäenpään. Tässä tiivistelmä todella ajankohtaisesta aiheesta:

Muutosten vuosi 2017 – Paperireseptit historiaan

Kuten yleensä, asioilla on hyvät ja huonot puolensa. Uudet, entistä paremmat ja myös kalliimmat lääkkeet tuovat uusia mahdollisuuksia sairauksien lääkehoitoon. Toisaalta ne myös kasvattavat Kelan lääkekorvausmenoja. Leikkaustarpeeksi on laskettu 150 miljoonaa euroa, josta huikea 134 miljoonan euron leikkaus toteutetaan vuonna 2017. Säästöjä haetaan useilla muutoksilla, jotka kohdistuvat kaikille tasoille niin lääkeyrityksiin, apteekkeihin kuin lääkkeiden käyttäjiin. Säästöt toteutetaan lääkkeiden hintakilpailua lisäämällä, lääkejätteitä vähentämällä, järkevän lääkehoidon edistämisellä sekä erityiskorvausluokkia muuttamalla. Sen sijaan alkuomavastuu (50€) ja lääkekatto säilyvät lähes entisellään (605,13€).

Paperireseptit poistuvat vuoden kuluessa

Jatkossa kaikki lääkemääräykset laaditaan sähköisesti. Vain teknisen ongelman kohdatessa lääkäri soittaa tai antaa paperisen reseptin, jolloin resepti muutetaan sähköiseksi apteekissa. Jo olemassa olevat paperi- ja puhelinlääkemääräykset toimitetaan apteekeissa entiseen malliin.

Reseptien voimassaolo pitenee vuodesta kahteen

Vuonna 2017 kirjoitettujen reseptien voimassaoloaika pitenee kahteen vuoteen säästäen lääkärin työaikaa. Tästä poikkeuksena huumausaineiksi luokiteltavat ja pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, joita ovat osa punaisella kolmiolla merkityistä lääkkeistä. Nämä, kuten aikaisemmin kirjoitetut lääkemääräykset, ovat voimassa enintään yhden vuoden.

Lääkehävikin vähentämiseksi toimitusvälit

tarkempaan seurantaan

Lääkehävikin pienentämiseksi korvattavien lääkkeiden toimitusvälit tulevat tarkempaan seurantaa. Jatkossa peruskorvattavista reseptilääkkeistä voi saada Kela-korvauksen vasta, kun edellinen lääke-erä on käytetty lähemmäksi loppumistaan, kuten erityis- ja lisäkorvatut lääkkeet tänä vuonna.

Kalliita lääkkeitä kuukaudeksi kerrallaan

Kalliita, yli 1 000 euroa pakkaukselta maksavia lääkkeitä saa jatkossa kerralla kuukauden tarvetta vastaavan määrän. Tällaisia valmisteita on käytössä alle 200 kpl esimerkiksi syövän, veren hyytymishäiriöiden ja reuman hoidossa. Moni käyttäjistä hankkii niitä jo nyt vastuullisesti pienet erät kerrallaan pienentäen samalla kotona säilyttämisestä tulevaa riskiä.

Diabeteslääkkeiden korvauksiin muutoksia

Merkittävimmin lääkekorvaussäästöt kohdistuvat aikuisiän diabetesta sairastaviin. Diabeteslääkkeiden korvattavuus siirretään 100 %:n erityiskorvausluokasta alempaan 65%:n erityiskorvausluokkaan, johon kuuluvat mm. astman, sepelvaltimo- ja verenpainetaudin lääkkeet. Vain insuliinihoidon korvausluokka säilyy entisellään.

Hintakilpailua ja lääkevaihtoa lisätään

Yleisesti säästöjä haetaan viitehintajärjestelmää laajentamalla sekä lääkevaihdon ja lääkekorvausten perustana toimivaa hintaputkea kaventamalla 0,50 euroon. Tämä tuo säästöjä suurimmalle osalle lääkkeiden käyttäjiä.

Apteekissa hyvät neuvot sisältyvät hintaan!

Jos tarvitset apua ostojen suunnitteluun, niin pistäydy apteekkiin. Lasketaan yhdessä hintoja ja toimitusvälejä. Meiltä löytyvät myös oppaat aikuisiän diabeteksen hoitoon ja omahoidon seurantaan.

Hyvää Joulun odotusta,

Minna

Kuninkaantien apteekista

KOSKETUSKUOPPA

Uudissanako? Kaiken tietävä Googlekin kysäisi haulleni, että Tarkoititko: KOSKETUSKIPU? No, en tarkoittanut! Sitten Wikipediaan: Hakusi ei tuottanut tulosta. Että mistäkö tuollainen sana on sitten minulle ilmestynyt? Itseäni paljolti nuoremmille tarkoitetusta TV-ohjelmasta, jota sattumalta jäin katselemaan huomatessani tunnetun kiekkomiehen istuskelemassa YLEn autossa repsikan paikalla. Ei se kiekkomies tuota sanaa esille ottanut, vaan ohjelman kolumnisti, joka pohti kosketusta… ja kosketus puolestaan on takuuvarmasti jokaiselle tuttu – sanana ja myös fyysisenä kokemuksenakin, eikä välttämättä tarvinne venyttää muisteluitaan edes vaippaikäänsäkään asti.

Sanan käsitteestä on tehty tuon maailmankuulun maalauksen lisäksi useitakin yliopistollisia tutkimuksia, jos kohta myös kenttätasolla hyvinkin yksilöityjä henkilö-kohtaisia analyysejä. Ehkäpä itsekin olet sitä joskus pohdiskellut.

Tunnustelemalla (= koskettamalla) olemme jo varhais-lapsuudestamme lähtien luoneet kuvaa ympäröivistä asioista. Iho, tuo suurin elimemme, on herkkä aistimaan kosketuksen, jopa paksummankin palttoon läpi. Joko myönteisenä taikka vähemmän myönteisenä, jopa väkivaltaisenakin. Joillekin on luontaista itse koskettaa ja/tai olla sen kosketuksen kohteena, toisille taas kosketus on kammoksuttavana uhkana minuutemme reviirille tunkeutumisesta. Eikä se läheskään aina ole edes henkilökohtaista, sillä ”niin sanotuissa kosketuskulttuureissa koskettaminen on yleistä, koske-mattomuuskulttuureissa rajoitetumpaa. Kosketuskulttuureja esiintyy ainakin Keski- ja Etelä-Amerikassa, eteläisessä Euroopassa ja Lähi-idässä. Suomi kuuluu muiden pohjoismaiden ja Japanin kanssa koskematto-muuskulttuureihin.” No, tuo nyt ei ollut vähääkään ”koskettava” tieto! Tosin jo ”muutama vuosi sitten tehdyn kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kuitenkin yllättävän valmiita ottamaan vastaan kosketuksia.”

Ikäryhmien, sukupuolten, työ- ja sosiaalisten suhteiden mukaista jakaumaa syntynee luonnostaan. Ja perus-luonteidenkin. Mutta todella monen tiedonjakajan mielipiteistä nousee esiin vahvana usko koskettamisen positiivisten puolien ylivertaisuuksista. Se lisää hyvin-vointiamme, tutkitusti. Vähentää stressiä, ärtyisyyttä ja levottomuutta sekä parantaa yöunia, tutkitusti. Rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä, tutkitusti. Se on voimakas sanaton viestinnän muoto, tutkitusti, että tarkkailkaa ”sanomisianne”! 

Mutta mikä ihme se KOSKETUSKUOPPA on?

Kun huomaan kuuluvani noihin molempiin kuoppiin, (mutta sota-aikana kasvatettuna, syrjäkylällä, jossa kosketuksen mallia ei juuri päässyt edes näkemään – eikä sideharso-kestovaippakaudeltaan enää muista), niin pitäisikö olla huolissaan? Varsinkin, kun kosketukseen, tutkitusti, sisältyy myös paljon tiedostamatonta tai jopa laskelmoitua psykologisuutta.

”Kosketus onkin tehokas sosiaalisen vaikuttamisen väline. Tutkimusten mukaan pienikin kosketus vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja voi tehdä heidät auttavaisemmiksi ja ystävällisemmiksi.” Eikä kuulemma se kohteliaasti kättelevä kauppias teekään sitä pelkästään kohteliaisuudesta: ”jos kauppaan tulevia asiakkaita tervehditään kätellen, he viipyvät myymälässä pidempään, ostavat enemmän ja ovat kauppaan tyytyväisempiä.” Ja ”jos kirjastonhoitaja kirjastokorttia palauttaessaan vaivihkaa koskettaa asiakkaita, nämä alkavat pitää kirjastosta enemmän. Vastaavasti tarjoilija saa puolestaan enemmän tippiä, jos hän koskettaa asiakkaitaan.” Tutkitusti. Mutta kosketelkaa silti, minuakin, ja saa vaikka halata. Mutta älkää närkästykö, ellen osaa tulla ranskalaisittain avosylin ja poskisuudelmahalauksin vastaanottamaan sinua seuraavallakaan kohtaamis-kerrallamme. En, vaikka kuinka syvässä kosketuskuopassa olisin. En minä silti ole mikään kosketuksen vastustajakaan!

Kättely puolestaan siellä meidänkin kylällä, ja jo silloin ennen, opetettiin ja se on minusta merkittävä luottamusta korostava ele kaikissa tapaamisissa. Jo sekin.

Mutta jälleen ”lopuksi tältä paikalta”: ottakaapa rohkeasti kaveria kädestä tai kaulalta ja päättäkää yhdessä, että nyt me kerromme oman kantamme kosketuskulttuuriin ja kommentoimme kohdaltamme tätä juuri lukemaamme blogia. Jospa niin saisimme aikaan ajatusten vaihtoa, keskustelun, yhdistävänä tekijänä meitä kaikkia koskettaen!

On se tuo kosketus kuitenkin merkillisen merkityksellinen… 

On se!

                

PS. Näin itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna lienee uskottava, ettei ainakaan maamme ykkösparilla ole kosketuskuoppaan joutumisen pelkoa eilisen kättelyurakkansa jälkeen. Varhaisaamun iltapäivälehti otsikoi myös mobiiliversiossaan, että ”Jope Ruonansuulla kävi tuuri – pääsi kättelemään legendoja Linnan juhlissa”. Ei siis syytä huoleen, kenelläkään. Toivottavasti.

Erota vai karata?

Sitä tässä alkaa pohtia, kun on näitä uudistuksia ja ylipäänsä Kansaneläkelaitoksen ja sosiaalitoimen juttuja pohtinut. Pistää oikeasti miettimään, pitäisikö erota vai karata.

Oletkos sinä koskaan ajatellut, että olisi taloudellisesti järkevämpää erota kuin pysyä naimisissa? Jos minä ja mieheni eroaisimme, minä ja lapset jäisimme tietysti omakotitaloon ja mies saisi ottaa asunnon muualta. Siinäkin pitäisi olla tilaa, että lapset pääsevät isänsä luokse aikaa viettämään, vähintään joka toinen viikonloppu. No juu, minä omakotitalossa ja isäntä vuokra-asunnossa. Niinhän siinä sitten kävisi, että minä saisin asumistukea.

Asumistukitilasto ylipäänsä yllätti minut, kun viikonloppuna isännän kanssa mietittiin tulevaa. Pistää miettimään, kun eläke ja lapsilisät pienenevät ja samaan aikaan kakkostyypin diabeetikoiden lääkekulut kasvavat. Me olemme taas epätyypillinen perhe ja kärsimme näistä kaikista.

Mies katsoi, että jos maksaisimme vuokraa saman verran kuin maksamme nyt lainanlyhennyksiä kuukausittain, saisimme yli 100 euroa asumistukea kuukaudessa. Näin isosta omakotitalosta maksetaan helposti vuokraa sen verran, kun me maksamme lyhennyseräämme. Lisäksi tulisivat tietenkin edelleen vesi, sähkö ja lämmitys. Asumistuen määrä vain kasvaisi, jos vielä olisin yksinhuoltaja.

Käsittämätöntä on, että tällä hetkellä vuokralla olevista suomalaisista 60 % saa asumistukea. Laittaa miettimään, missä vika on… Ei se ole tyhmä, joka pyytää, sanotaan. Onko tyhmä sitten se, joka maksaa? Miettikääpä tätä!

Ja jos se isännän osoite muuttuisi, saisin eläkkeeseen varmaan jonkun yksinhuoltajalisän. Lapsilisiin ainakin tulisi yksinhuoltajakorotus. Eron hetkellä mies ei kykenisi maksamaan elatusmaksua, koska palkka on todella pieni ja lääkekulut vuoden vaihteen jälkeen niin suuret. Ja kukapa ne elatusmaksut siinä tapauksessa taas maksaisikaan? Yhteiskuntapa tietenkin…

Mitä siis tehdä, kun rahat eivät riitä? Koska ei ole avioehtoa, kannattaa ehdottomasti erota! Ja jos minäkin päädyin tähän lopputulokseen, kuinka moni muukin ajattelee järkevästi ja eroaa? Jos nyt siis kuulette jostain, että olemme eronneet, se johtuu taloudellisista syistä. Emme oikeasti ole eroamassa, mutta rakkaus ei maksa lämmitystä, vettä, ruokaa, jätemaksuja, lääkekuluja, harrastuksia…

Karatakin voisi, nimittäin työn perässä ulkomaille. Jos tällainen tilaisuus tulisi, ihan tosissani sitä miettisin.

Jotenkin tuntuu, että yhteiskuntamme tukiasioissa on vähintäinkin emakon mentävä reikä. Ja minä en vastusta sosiaaliavustuksia tai toimeentulotukea silloin, kun niitä oikeasti tarvitaan. Mutta tuntuu siltä, että tarvitaanko niitä aina oikeasti vai antaako systeemi meille mahdollisuuden mennä porsaanreiästä ja tienata rahaa tekemättä mitään… 

Päivi

IsoTimppa – kuka – missä – milloin

Miehä täs vähä aikaa sitte lupasij, jot selvitän täänki miks minnuu tuommosel nimel kututaa, ett IsoTimppa. No täshä siihe on passel  aika tulna pistää sit tääki julkisuutee. Ja alust lähtii…

Syntymää mie ennäti jo enne sottii ja Viipuris. Jos lie sieltkii mitä äitinmaijjos tarttunt niit niisanottui ympäristötekijöi. Mut sit ko oon kiertänt tätä Suomii laijasta laitaa ja viel tuol pohjoseskii ilmansuunnas, nii melkei o alkant tuntumaa, jottei sitä oikeest oo mistää kotosi. Ja silleehä mie usjast sanonkii, ko kyssyyt, jotta mist oot. Se ko tää Viipurkii män sit niinku muistoloihe puolel.

Naimisiinki oon pääst ja joutunt ja elävän lesken elelen nykyjää, jot kokemuksii on – nelinkertasen vaarinakkii. Kuvvii ja mainoksii kans melkei kaike ikkää oon värkänt ja ko vielä vanhoil päivil (90-luvul) pistiit uuvelleekoulutuksee, nii inhvormaatioteknolokiaks sannoit niit oppiloit. Sentähehä mie lienen pääst tätäkii meijä blokija ylläpitämää.

Kuvantekemissii kans mie sin pohjoseekii kuleksin. Käymäntieltää ja työj jälestkii. Siel kolmej jiin Kajjaaniskii oon asunt, vaik sielt yks jii olkii jo sillo mänt Jovesuul. Sallast, sielt lähelt yht Suome kylmimpää kyllää, Naruskast, mie löysin ensimmäisii tauluaiheit ja rauhallist korpimaisemaa, mis lähimpii taloloihe ol kymmenkunta kilometrii ja sekkii ol rajavartijosto. Niilt peruloilt mie sit kulkeuvui Kuusamoo, mis piettii Taideleirilöi ja mie läksin Helsinkist sit sinne. Pariks viikkoo, niinku aluks, vaik kyl siel tul kuleksittuu toistkymment vuotta ja kuuluttuu lopult ”kalustoonki”. Koillismaal olin sit sen pitämäin janiksevvuuvenkii elokuust seuraavaa kevvääsee, mut se ensimmäinen leiri, se se miust IsoTimpan tek.

Meit penssiliheiluttajjii ko ol tulna sinne nimijää kaimoloit peräte kolme ja ko kukkaa ei niis piirilöis sukunimmii käytä, nii jotenkiiha meijät ol nimettävä. Mist sit lie johtunt, jot miust tul se Iso? 118 kilosest. 

Sit siel ol PikkuTimppa ja keskimmäine jäi pelkästää Timoks. Ja siit alkai, sielt 70-luvult lähtii, mie sit oon olna tää IsoTimppa. Silviisihä mie pistin sen ain sinne taululoihein alalaitaakii, mut paljo pienemmäl ko Särestöniem.

Eikä siinä viel kaik! Myö ku 2008 perustettiin tän SYTYl semmonen miehii syrjäytymist estävä keskusteluryhmä (nykysii se kulkoo KamariHerroi nimel), niin elähä virka – siinkii ol kolme Timmoo. No miehä olin sit luontojaa se IsoTimppa ja sillosest kuopuksest tehtii PikkuTimppa. Tää kolmaas ei huolint mittää VäliTimpaks nimittellyy, nii nykyjää tullee hänt puhuteltuu sukumanimeltää. Pääasja lienöö, jot ei männä sekalutta. Nimilöissäkää. Ja nii hyväst tää IsoTimppa on istunt minnuu, jot omalääkärist lähtii hääkii oppi nii sanomaa. Ja oppi paljo muutakii. Mie ku en oo niit helpompii kanssaihmisii muutonkaa, saati potilaan. Ja vaik nyt painokii om mänt allaapäi, muutokii ko hartijoist mahhaa, niin IsoTimppaha mie oo ellee, Siulkii, jos vaa se Siul passajaap.

                           

PS. Ja tään murteel kirjottamise kans käi siin ”kansalaisäänestykses” silviisi, jot vaik sitäkii juttuu ol kolme päivä aikan käytyn kurkistamassa kaikkijaa 66 kertaa (lokilaskuri mukkaa), nii kannaottoi äänilöihe keral ei olna kaikkijaa ko 19. Mutt mikä kerta ol tarjottu, nii sehä o annettu ja nyt se äänestyslippukii on olna pois jo viikovvaihteest. Jotta kiitoksii teil, jotka rohkijast ossaa otitta. Lopputulokse osalta se näytti tämmöselt ja ko niist äänilöist olliit KYLLÄ-äänii tälviisii sinisel kaik…

…nii hyväl omaltunnol mie se saatan viel jollokii alkaa samalviisii haastin kans kirjottelemaa, yleaikaa en kuitekaa, jott elkää hermostuko hetikää. Ja vaik Jarlan Penttikii esitti, jot kirjotusassuu tarvihtis ain kiinnittää enemp erityist huomijoo, nii kyl mie tätä meinaan jatkaa ain vaa entisis arkivaatteis!

Hammaspeikot lakoon, ei kukaan pääse pakoon!

Näin laulaa kuopukseni idoli Riitta Ti-Ti Nallen kanssa. Tulipas tässä todistettua, että vaikka niitä hampaitaan peseekin ja homma on omasta mielestä hoidossa, ei se aina mene ihan niin kuin Strömsössä.

Sunnuntai-iltana oli vähän poski kipeänä, mutta luulin sen johtuvan viikonlopun hauskuudesta ja paljosta nauramisesta. Yöllä sitten iski totuus! Vietävästi sattui ja kaikki asennot olivat ikäviä. Onneksi ihmisen paras ystävä eli Burana 600 mg löytyi lääkekaapista. Ilman ystävääni olisivat maanantain vastaisen yön unet jääneet vieläkin vähemmiksi. Ei niitä Buranan voimallakaan voi hyviksi ja pitkiksi yöuniksi kutsua.

On se vaan ihmeellistä, miten yksi särky hampaassa tai ikenessä, jossain siellä, voi tuntua koko kropassa. Ensin sattui vain vähän poskeen, sitten hampaaseen, sitten leukaluuhun ja lopulta tuntui, että varpaaseenikin sattui. Inhottavaa! En ole kuunaan kokenut moista.

Minulla, lähes 40-vuotiaalla, on ollut koko elämäni aikana yksi pieni reikä hampaassa. Muuten olen hoitanut hampaani hyvin, käyn säännöllisesti hammaslääkärin tarkastuksessa. Edellisen kerran olin hammaslääkärissä lokakuussa.

Maanantaiaamun olo oli niin tukala, että päätin soittaa hammaslääkärilleni. Löytyi onneksi peruutusaika ja pääsin klo 13 hammaslääkärin tuoliin. Ajattelin, että jos jotain antibioottia tai särkylääkettä pistetään ikeneen, niin homma on hoidettu.

Oli se aika järkytys, kun röntgenkuva paljasti juuren alla olevan märkäpesäkkeen. Kuulemma kaksi vaihtoehtoa: otetaan hammas pois tai tehdään juurihoito. Eihän minulle ole ikinä tehty mitään! Ja minä olen hyvin mustavalkoinen tällaisissa valinta-asioissa. Niinpä sanoin, että viekää se hammas ja mielellään heti, ettei tänne tarvitse toistamiseen tulla.

Puudutusainetta laitettiin, ja kohta vähän lisääkin. Sitten alettiin irrotella hammasta jonkinlaisella taltalla. Rutina vain kuului ja vähän sattuikin puudutuksesta huolimatta. Märkäpesäke vaikutti siihen, ettei puudutus purrut normaaliin tapaan. Puudutusaineessa oleva adrenaliini sai minut vapisemaan sisäisesti niin, että tuntui kuin koko hammaslääkärin tuoli olisi heilunut. Vilutti ja sitä toistakin, t-viivalla…

Inhottavinta koko reissussa oli se ääni! Iensäikeiden katkaiseminen ja hampaan irrottaminen kuuluivat luita pitkin, joten niiltä ei voinut välttyä. Ällöä, sanon minä! Onneksi se ei kestänyt kauan. Pihdeillä kiinni hampaasta ja kunnon rykäisy. Pitihän se arvata, että yksi juuri katkesi ja jäi hampaankoloon. Ei onneksi jäänyt pitkäksi aikaa, vaan se kaivettiin sieltä pois.

Näin olin saanut hammassärkyyni avun. Olin yhtä hammasta köyhempi ja hammaslääkärini taas entistä rikkaampi… Poski turvonneena, mutta ilman kipuja, on tämä viikko lähtenyt käyntiin.

Mitä tästä opimme? Hoidata hampaasi ja mene sinne hammaslääkäriin heti, kun sattuu! Ei tarvitse kärsiä kivuista. Onneksi oli aivan takimmainen hammas, ettei tarvitse tekohampaita ruveta miettimään vielä tässä iässä…

Päivi

KYLLÄ vai EI?

Tässä kohdassa ollut 'kansalaismielipideäänestyslipuke' on poistettu täysin palvelleena kolmen vuorokauden seurannan jälkeen. Sen antamaan tulokseen palaan lähipäivinä ensi viikon puolivälin tietämiin...

Kiitos kaikille rohkeasti mielipiteensä julkituoneille!

-o-

KYLLÄ vai EI?

Eiköpää vaa passant tuo iha sama rubriikki otsikoks meil jatkoks tähäkii, mis mie meinasi selvittää, jot mil mallil se on tää maalima nykyvää tässäi yhistyselämäs. Ja iha omakohtasii kokemuksiin mukkaa, jot ei tarvihe kuulo-puhheist eppäiltkää.

Minkähää kritteeri jälest mie lienent ite assiita arssinoint, ku huomasi istuvain yhe yhistyksen syyskokkousväin kans samoil alotuskahviloil. Jäsenhää se mie oon siinäi yhistykses, monvammasii ku lukkeuvun, nii usijammast yhistyksest tullee niit jäsenmaksulappuloitkii. Tähä ast oon onnistunt koko tään salolaisuutein täyvet kolmekymment vuotta väistelemmää kaikkii virallissii luottamustehtävii ja toimii. Nyt män sit pasmat kerral sekalutta ja sekkii rauha. Annaha olla, ko haastan tään assiin siul alust lähtii.

Olhaa meit tok kolomisenkymment henkee kokkouskuhtuva nouvattanutta paikala. Puhheehoitajata ei näkynynnä, mutta tomerastha  se häne varsinaine varasa otti tilanteet hallintaasa ja aukas ku aukaskii sen kokkoukse ja iha virallissii parakraahviloihe jälkee.

Hää sai viel jatkaaki sitä puhhee johattelluu, ku toisii ei ies kukkaa ehotelnakaa. Niihä se monast männöö, ko sopusa sakki on koolla. Ja hyväst löytyit sihteerit ja pöytäkirjoloin kahtojat, joille antoit viel oikeuve laskii iänetkii, jos vaaliloihe männää. Jot hyväst ol kaik! Viel sillokii, ko alettii hallituksel puhheehoitajaa ettimää. Entine ko ol vankkoloihe perus-teihesa kans vakkuuttant ei-olevasa ennää käytettävis. Onneks ol hänel olna hyväst toimiva vara, jost tehtii oikei se varsinaine ens vuoje hallituksee. Ja iha sovinnos.

Mut sit piti alkaa saamaa hallituksee erovuorosii kohal uusii nimmii. Nääkii kolme ko olliit sanoneet, jot jatkopaikkoloi hyö eivät ennää huoli. Siin muute pelattii noihe otsikos mainittuihe sannoi kans kahakättee ja eestaas. Yks ehotti ja tää ehotettu löys kyl äkist sen seihtemän syytä sil ei-vaihtoehol kohallaa. Eikä meinant mistää löytyy kolmii nii rohkijaa, jotka oisiit suoraa sanont, jot kyllä!

Kyssyit minnuukii, vaik eivät ees nimmii tietänt. Mie ku en oo sukunimmein kans monastkaa itsijäin käynt esittelemää. Eihä nimes mikä, mut ko vuoskymmenii jo nää aika-ajoi yhtjalkaa kulkeneet ovat puhunt vaa IsoTimpast, nii muutko se sit muka tarvihtis. (Jollokii mie viel kerro teil, jot mist ja mite kauva aikaa semmosen oon jo olna tunnettu.) No, vastaaha miekii pisti ja arvelinkii jo, jot selvittii sentää. Mut ei! Ko kahel varajäsenel viel piti saaha uuvet nimet, ni eikö vaa joku sev verra tutump saant ääntää auk, jot IsoTimppa. Yritihä mie vielkii vastustaa, mutt hyö sannoit, jot varajäsene ei oo ees pakko tulla mukkaa kokkouksii. Ja miehä myönnyi!

Mut semmost mielt kyl oon, ett jos kerta mihe on luvant alkaa, nii mukan o oltava nii paljo, ko terveys sallii. Näis meijä yhistyksis usjast se ko mikä taut kenet oikei rommajaa, niij kyl jääp kaikemmoisii virkoi hoitamiset toisel sijal. Ja kuitekii, just näist meijäkii SYTY yhistyksii jäsenkunnast ne vaa esil kaivetaan. Vuos vuoje jälkee. Vapaaehtoset. Ja heijä uurastuksiisa kans sit meil kaikil tarjotaa voimaa ja virkistyst jaksamaa itekenetkii ommii vaivoloihesa kans paremmi ko iha yksinnää. Monnii vaivoloihi o vuoskymmenii aikan liittoloi laitettu ja ne valvoot jäseniisä etuloit. Meil rivijäsenilhää ei kaik vastamäit ja mutkat tuu ees tietookaa, mut paljo meijä kaikkii ettee näis liittoloihe paikallisis yhistyksiskii tehhää jatkuvast. Ja ko meil Salos ov viel tää tämmöne SYTY, mihi kaikil potilas- ja vammaisyhistyksil o mukkaapääsy olemas. Semmosii etuloit ja olosuhteit ei kyl kaikil kylil tarjotakkaa, ko tääl meil o. Jot kyl mukava o tulla Helsinkitiel ja istuu valmiisee kahvipöytää taik kysel apuloi nii terveyve ko tekniikankii onkelmii, puhumattakaa sit kaikest siint mitä SYTY antaa kaikil mukanolevil yhistyksillee. Jot hyvis käsis ollaa! Ja siks pittääki iha äänee ihmetel, jot minkäävvuoks meist ei meinaa millää löytyy tekijöit niihi pienii hommii, joit tarvitaa sen oma yhistykse sääntölöihe jälest tehtävää jäseniisä palveluihe. Ko ei siel jouvu joka viikko juoksemaa, eikä – niinko joskus enne, kuulemma – veksellöihe nimilöit laittamaa. Ja omal ossuuvellaa mukanolol sais vaik avitettuu toisiikii samast vaivast kärsivii – melko vähäsel vaival, mie luule.

Eikä siihe muuta tarvita, ko et seuraavas valintakokkoukses sie sanositkii, jot KYLLÄ! Silviisii asioist uskoo