Kävi eräänä päivänä niin,
että kun istuin sohvalle, jousi paukahti laminaattilattiaan. Koska sohvan
kangas oli kulunut ja paikoin likainen, totesin sohvan olevan aikansa päässä.
Poika vei sohvan viimeiselle matkalleen Korvenmäkeen.
Sitten seurasi monta iltaa
netin selaamista. Sohvia ja nojatuoleja oli kaupan jos jonkinlaista. Mikään ei
kuitenkaan innostanut niitä kotiin hankkimaan. Sisareni kanssa käytiin
muutamassa kaupassa ihan livenä katselemassa, mutta ei löytynyt.
Menimme eräänä päivänä
Helsingintien päässä Second hand -marketiin. Ja siellä se minua odotti. - Minun
valtaistuimeni.
Päässäni alkoi syntyä
mielikuvia, miten maalamalla ja verhoilemalla tuolin ilme muuttuu ja miten se
sitten sopeutuu muuhun kalustukseen. Kuvasin tuolin ja lähetin kuva
verhoilijalle. Hänellä oli sopiva kangas varastossa. Istuintyynytn saa irti,
joten koko tuolia ei tarvinnut kuljettaa. Minulla oli hyvää aikaa maalata
puuosat sillä välin, kun jousiosa sai uuden kankaan.
Maalin kävin ostamassa
Prismasta. Siellä avulias nuori mies sävytti maalipurkin valitsemaani harmaan
sävyllä. Kotona levitin aaltopahvin lattialle ja piti alkaa levittää
pohjamaalia. Mutta yksi oleellinen asia olikin unohtunut. Minulla ei ollut
sivellintä. Muistin, että kotona olisi ollut, vaan ei sitä silloin varastosta
löytynyt. Jälkeenpäin kyllä löytyi valikoima siveltimiä varaston laatikosta. Seuraavana
aamuna kävin Radiokirppiksellä ostamassa neljän siveltimen satsin hintaan
2.95€.
Tuoli sai uuden värin pintaan, uudet huopatyynyt
jalkojen alle ja hienosti terenauhalla varustetun jousityynyn ja
selkäpehmusteen. Tässä kelpaa talvi-iltoja istuskella lukien tai TV:tä
katsellen.
Eila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti