Jawa-CZ

Osalle pojista tulee teini-iässä kova polte saada polkupyörän tilalle joku moottorikäyttöinen kulkuväline. Se on suoraa jatkoa sille aikakaudelle, kun polkupyörän pinnoihin laitettiin tuohenkäppyrä räpättämään. Se oli pyykkipojalla kiinni lokasuojan pidikkeessä ja sitä saattoi äänen puolesta ohjata ohjaustankoon tulevalla narulla. Minulla oli jopa itse tehdyt suuntavilkut edessä ja takana. Tämä aika oli 1950-luvun puolivälissä.

Meidän naapurissa asui hieman ”erikoinen” persoona, ”Kisu-Olli”. Hän asui yksin mökissään ja elätti itsensä polkupyöriä korjaamalla. Korjasi pyöriä samassa tilassa, kuin nukkui. Kävi äitinsä luona ”Ahteella” syömässä. Hän korjasi joskus meidänkin perheen pyöriä, koska isänikin liikkuminen oli polkupyörän varassa.

Sitten tapahtui eräänlainen vallankumous liikkumisessa. ”Pappa-Tunturi” tuli myyntiin. Kisu-Olli ostaa päräytti sellaisen! Kyllä me pojat sitä kävimme katsomassa ja ihailemassa. Taisi mopedi olla sängyn vieressä yöt, niin rakas se hänelle oli.

Sitten tapahtuu seuraava ”vallankumous”! Kun esimerkiksi minä kävin oppikoulua ja haaveet moposta tai peräti moottoripyörästä sai jättää tuonnemmaksi, Nikkilän Topi meni työhön Oriveden Kenkätehtaaseen. Topin isä, Nikkilän Jallu, oli taksiautoilija. Kotona oli tietoa moottoreista, kun Jallulla oli Pobeda ja sen jälkeen Austin.

Topi säästi kotona asuen joka markan ja eräänä päivänä se sitten tapahtui. Kotini ohi meni siihen aikaan valtatie 66 Orivedeltä Ruovedelle. Topi asui Asevarikko 6:n vieressä. Tien suunnasta kuului moottoripyörän ääni! Kenellä on upouusi punainen Jawa-CZ? Hän oli tuo Topi. Hän oli sen verran pienikokoinen, että satula oli otettava irti ja laitettava ohut pehmuste sen paikalle, että jalat ulottuivat polkimille. Oli se jokapojan unelma, se täytyy myöntää!

Olin Tsekin maalla vuonna 2004 matkalla ja kas eräällä marketin parkkipaikalla oli juuri tuollainen Jawa-CZ – ”satapiikkinen”. Oli niin hyvännäköinen Jawa-CZ, että oli pakko ottaa valokuva.

Kyllä näitä Jawoja on Suomessa liikenteessä vieläkin. Vanhojen autojen kokoontumisajossa Salon torilla olen sellaisen viimeksi nähnyt. Jos sellaisen näkee, niin kyllä siihen on aina hetkeksi pysähdyttävä katsomaan, vaikka itselläni sellaista ei koskaan ollut.

Joillekin jää haave niin ”päälle”, että eläkeikäisenä on hankittava Harrikka eli Harley-Davidsson (ennen rollaattoria!).

Tämän muisteli Eero