”Oletko sinä milloinkaan nähnyt oikein viisasta miestä?”

Noin kyselee Rummukaisen Ana veljeltään Vilippukselta Aapelin teoksessa ”Siunattu hulluus”. Tuon julkaisun moni myöntää olevan tämän ”pakinan mestarin riemastuttava ja viisas kertomus meidän Herramme matkamiehistä ja heidän seikkailuistaan maailmassa, jossa hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta siunattuja hulluja laskematon määrä”.  Ja onhan meitä, tottahan se on…

Mutta mitä viisaus on? Joku yrittää määritellä sen näin: ”Viisaus on ymmärrystä, joka tarvitsee tilanteen toimiakseen, viisaus on elämässä ja sen tuomissa päätöksissä. Viisaat eivät ole oppineita eikä oppineet viisaita. Viisaan tunnistaa teoista ei puheista”. Toinen toteaa, että ”älykkyys liittyy enemmän tiedon omaksumiseen, kun taas viisaus liittyy tiedon ympyröimiseen, ymmärtämiseen”, silti ”tosi viisas on kuitenkin myös melko älykäs”.  No, helppoahan se on noin sanoa ja teoretisoida. Mutta pidätkö itseäsi viisaana ja kuinka olet viisautesi hankkinut tai saanut?

Yleensähän me vähättelemme viisauttamme, eikä siihen edes sisältyne sellaista liioitteluakaan, jolla hakisimme huomiota. Mutta mistä ja kuinka sen mahdollisen viisauden olisimme onnistuneet saamaan haltuumme?

Varmuudella uskallan olettaa, että koko ihmiskunnan olemassaolon ajan tietoa on siirretty vanhempien sukupolvien viisautena seuraaville. Vaikka tiedon laajaakaan hallintaa ei hyväksyttäne viisaudeksi, niin ainakin väite, että ”viisautta on kyky käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi”, on vuosituhansien kuluessa lisännyt ihmiskunnan yksilöviisauttakin. Ja kunnia siitä kuuluu niille vanhoja tietoja ja taitoja siirtäneille – ja kuuluu edelleen vielä tämän hetken yhteiskunnassammekin. 

Usein puhutaan myös kirjaviisaudesta. Edellä mainitun perinteen siirtämisen kautta saadun tiedon lisäksi monet meistä ovat hankkineet hyvinkin suuria määriä tietoa opiskelemalla. Tiedon määrän viisaalla hyödyntämisellä on näin saatu aikaan paljon hyvää ja elämää helpottavaa osaamista, jopa koko ihmiskunnalle. Lienee tosin pahaakin. Ja kumpaanko kategoriaan sitten lasketaan se väittämä, että ”tieto lisää tuskaa”? 

Nyt on alettu yhä enenevässä määrin käyttää termiä tekoäly! Mutta ovatko äly ja viisaus samaa tarkoittavia synonyymeja? Tuskin. Ja ehkä määritelmänä eroista voisi olla, että ”älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu”! Kuinka ”tietoviisaiden” osaajien kehittämien tekoälyinnovaatioiden onnistuisi kiertää nuo ”sudenkuopat” ja uskaltaisimmeko me epäröimättä luottaa niihin kaikessa siinä, jota käyttöömme tarjotaan; jopa meiltä kysymättä, että haluammeko? 

”Aivan kuten sähköstä, myös tekoälystä on tulossa osa jokaisen arkea. Tässä kehityksessä Suomi haluaa olla mukana ensimmäisten joukossa. Siksi valmisteilla on toimenpideohjelma, jonka tavoitteena on viedä valtiomme tekoälyn soveltamisen kärkimaaksi.” 

Tekoäly on Tieteen Termipankin määritelmän mukaan ”älykkääseen toimintaan kykenevä olio, jonka ihminen on teknisillä menetelmillä valmistanut”. Mutta toimiiko se? Mielestäni jokaiselle, arjessa sähköön vertaamalla, kohoaa mielikuva melko pienenkin häiriön vaikutuksesta sähköverkkoomme ja kuinka me itse kukin sen joudumme kokemaan. Hiukankin pidempiaikaisena saattaisi ajatuksiimme kohota käsite katastrofista! No, sähköön(kin)hän on pakko luottaa! Aiemmat innovaatiot ovat vieneet suurimman osan meistä riippuvuussuhteeseen siitä – yksilöinä ja yhteiskuntana.

Nyt kerrotaan kuinka mm. terveydenhoitopuolella lääketiede hyödyntää jo enenevässä määrin tekoälyn ohjaamia toimia. Yhdysvalloissa ja Aasian maissa melkoisesti enemmän kuin meillä. Onneksemmeko? Mihin kaikkeen jo nyt tätä käsittämättömän laajaa ihmiskunnan osaamisen edistymistä käytetään ja kuinka tuo yli ymmärryksemme kohoava uusi, uljas maailma kohonneenkaan – lieneekö sillä edes taivas rajana – sitä ei ole dokumentoitu edes Googlessa. Viimeisimpinä uutisointeina on tieto, että Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osaston ja Reaktorin yhteistyössä järjestämä ”Elements of AI -tekoälykurssi” on saanut valtavan suosion. Kaikille avoimelle verkkokurssille on rekisteröitynyt jo yli 80.000 opiskelijaa. Melkoinen joukko rohkeita, uuteen ja parempaan uskovia suomalaisia! Miksikäs emme siis mekin uskoisi! Täysin riskitöntä elämäähän ei voi olla edes teoriassa, ottakaamme siis rohkeina vastaan tekoälyn meille tarjoamat palvelu-uutuudet. Tuskin tässäkään uuden kokeilussa olisi syytä palata ensin aikaan ”jolloin isä lampun osti”. Sehän ei hyödyntänyt vielä edes sähköä! Ei osattu, mutta…

Ja lopuksi tältä paikalta tiedoksi, että jos joudun terveyteni vuoksi tilanteeseen, jonka hoidossa voitaisiin hyödyntää jo olevaa tekoälyn ohjaamaa robotiikkaa, niin siitä vaan! Myös kaikki meille ikäihmisille huviksi ja hyödyksi toteutettu, samaiselta eteenpäinmenon sektorilta, otetaan ilomielin vastaan – sitten kun…