Kävinpä
tuossa luentoa kuuntelemassa, jonka aiheena oli Suomen rannikkovesien
rehevöityminen. Puhujana oli Erik
Bonsdorff. Åbo Akademin meribiologian professori, eikä tullut pitkäksi aika,
oli mielenkiintoista kuultavaa, miten Suomen rannikko on muuttunut
vuosikymmenten aikana. Bonsdorffilla on pitkä kansainvälinen tutkijanura mm.
Etelämantereelta, Grönlanninmereltä, Euroopasta ja tropiikista.
Tutkinnan
alkuvaiheessa oli merellä vain muutama pieni hapeton alue, nyt niitä on jo
monta, isoja alueita pohjassa.
Pääosiltaan ihmisten toimet, maanviljelys, hakkuut ja yleensä ihmisten
välipitämättömyys. Mereen on vuosikymmenten aikana valunut ja upotettu vaikka
mitä. Vieläkin on mökkejä, joiden kaikki jätevedet menevät suoraan mereen,
suodattamatta. Kun ne kaikki laskee, sen ihmismassan kesäaikana, niin puhutaan
jopa miljoonan ihmisen jätteistä, huh. Valtamerilaivoihin on jo tullut
määräykset viedä jätteet satamiin asti. Niistä ei kyllä tiedä kuinka moni
kiertää säännöksiä. Pilssivedet monellakin saattaa kansainvälisillä vesillä
mennä vielä mereen, niitä ei pysty kuulemma valvomaan. (aluksen pohjalle
vuotamalla tai muuten joutunutta vettä, johon saattaa
sekoittua öljyä,
näitä vanoja näkyy...
Tuntuu
hassulta, että kansainväliset vedet pidetään ns. vapaana riistana, että siellä
voi tehdä vaikka mitä. Sama vesi kuitenkin niissä on, mitä meillä rannikoilla
on. Vesien kiertosysteemi voi tietysti olla hitaampaa joissain kohdin.
Oli
sellainenkin kuva, jossa oli punaisia pisteitä pohjoismaissa, muutama vuosikymmen
takaperin niitä oli joka maassa, nyt ainoastaan Suomessa! Kalankasvatuslaitos. Suomessa on kalanviljelyä ollut jo 1800-luvun
loppupuolelta asti, joten ei mitään uutta. Näitähän on mm. sisävesillä ja
Lapissakin. Tuolloin ilmestyi ensimmäisiä kalanviljely-oppaita ja nimitettiin
ensimmäinen kalastustarkastaja, Henrik Holmberg.
Mutta
on siellä parannustakin tapahtunut, merikotkat ovat elpymään päin, muutkin
lähellä sukupuuttoa olevat eläimet on jo onnistuttu elvyttämään ja ne syövät
niitä samoja kaloja kuin me ihmisetkin. Monet ammattikalastajat ovatkin ”hiukan
käärmeissään”, kun syövät kuulemma kalaa niin paljon, että ei riitä heille
enää. No kumpi oli ennen niitä syömässä ja kumman pitää syödä niitä kaloja
elääkseen.
Yleisesti
ottaen mielenkiintoista tuo merielämä, mutta, jos sinne pääsee ihmisen jätökset
ja kaikki muut roskat, niin tulee lisää niitä hapettomia tiloja, eivätkä kalat
siellä selviä. Paljon on siis vielä tehtävä, että saamme ne meret siedettävään
kuntoon. Ohjausta ja neuvontaa, että tulevat sukupolvetkin näkevät näitä meren
ihania eläimiä ja kasveja. Alkuun voi päästä esim. ettei heitetä niitä roskia ja tyhjiä tölkkejä
vesiin eikä luontoon, eikä tupakantumppeja.
(joku tietysti sanoo, etttä pitää mennä tuonne valtamerten taakse
neuvomaan, siellähän lasketaan kuorma-autoista jätteet soraan mereen jne. Mutta
me voimme aloittaa sen täällä, pienin
askelin, esimerkillä
Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti