Olin
Provinssissa kuuntelemassa toimittaja Lasse Kylänpään luentoa muuttolinnuista.
Luennon sisältö liittyi vanhaan suomalaiseen sanontaan ”Kuu kiurusta kesää,
puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään”.
Eli edellä mainittujen pikkulintujen elämää tarkasteltiin valokuvien kautta.
Surullista oli kuulla, että vain joka neljäs muuttomatkalle lähtenyt lintu
palaa keväällä takaisin.
Mökillä
kevät oli lintujen tarkkailun aikaa. Eräänä keväänä alkoi aitan seinään
ilmestyä savikokkareita. Niitä oli siellä täällä räystään alla muutama, kunnes
yhtä alettiin rakentaa pidemmälle. Ja siihenhän sitten pääskyn pesä valmistui.
Siellä sitten toinen pääsky istui ja hautoi, kunnes viisi poikasta kuoriutui.
Munan kuoret pudotettiin maahan, jotta pesä pysyi siistinä. Myös jätökset
emolinnut poistivat pesästä siihen saakka, että pikkupääskyt kasvoivat ja
oppivat kääntämään peräpään laidan yli. Laitoin pesän alle edellisen vuoden
mansikkalaatikkoon huussin kuiviketta. Näin ympäristö säilyi siistinä.
Rinnakkaiselo
pääskysien kanssa sujui hyvin. Seurailin niiden touhuja päivisin ja arvostin
kovin sitä ahkeruutta, millä ne pitivät hyttyskannan kurissa. Pääskyt oppivat
tuntemaan minut. Sain hääräillä pihassa omia touhujani niiden häiriintymättä.
Mutta heti kun tuli joku vieras, alkoi kova sirkutus ja säntäily edestakaisin.
Ja nuohooja vasta häiriö oli, kiipesi jopa katolle. Sitä pääskyparin piti ihan
yhdessä käydä ihmettelemässä ja lentämässä piipun ympärillä monta kierrosta.
Niin
kaikki viisi pikkuista pääskynpoikasta kasvoi ja vihdoin koitti aika lähteä
pesästä. Yksitellen ne lähtivät lentoon läheiselle koivun oksalle, johon emo
heidät ruokki. Illaksi palattiin pesään kunnes viimeinenkin poikanen lähti
lentoon. Hetken ne vielä viivähtivät pihan tuntumassa. Sitten matka etelää
kohti alkoi.
Pihapiirissä
pesi myös muita lintuja. Sieppopariskunta kasvatti poikueensa saunarakennuksen
ikkunalla. Mökissä oli tehty ikkunaremontti ja ikkunapellin asennusta
jouduttiin lykkäämään, kunnes pesä tyhjeni. Pöntössä oli talitintin pesä.
Käpytikka kävi kaivamassa talitintin poikasen pesästä ja pudotti sen pihalle.
Sieltä poikasen korjasin luonnon kiertokulkuun.
Kevättä
odotellessa tulee miettineeksi, että minkälainen olisi se kevät, jos
muuttolintuja ei enää tulekaan. Tuo ajatus on erittäin surullinen.
Muuttolinnuthan tuovat kevään tullessaan. Sitä odotellessa…
Eila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti