Mitä sinun laskiaisperinteeseesi
kuuluu? Minä oikein mietin ja mietin. Laskiainen on joka vuosi, mutta siinä ei
ole enää samaa hehkua kuin lapsena. Oliko silloin talvisin enemmän lunta ja
siksi laskiaisrieha oli perinne? Nyt ei joka vuosi ole lunta, joten perinteinen
mäenlasku ei aina onnistu.
Lapsena laskiaisena juhlittiin
usein pikkuserkun syntymäpäiviä ja niihin liittyi aina pulkkamäki, hiihtolenkki
kyntöpellolla ja joskus potkukelkkailu kylätiellä. Päivän ehdoton suosikki oli
kuitenkin jo pienellä tytöllä isossa kattilassa keitetty hirvisoppa.
Pikkuserkun synttärit olivat koko kylän laskiaisrieha. Siellä menivät niin
aikuiset kuin lapset mäkeä ylös ja alas ja touhuttiin lumen kanssa monin eri
tavoin.
Omien lasten kanssa ei aina ole
päästy laskiaisena mäkeen. Olemme kuitenkin osallistuneet erilaisiin
laskiaisriehoihin, joihin niihinkin kuuluu mäenlasku, jos säät sen sallivat.
Lisäksi on ollut sisäjuttuja, kuten askartelua ja leikkiä. Poniajelu on myös
usein kuulunut ohjelmaan. Kuuma keitto on edelleen laskiaisen ruoka. Hernekeitto
sen kuuluisi olla, mutta useimmiten se on jotain muuta.
Mutta kaiken kruunaa aina se
laskiaispulla! Minun mielestäni paras laskiaispulla on mansikkahillolla ja
kermavaahdolla täytetty. Ja sitten
päästään siihen riidan aiheeseen… Mantelimassalla vai hillolla? Ja jos
hillolla, millä hillolla… Vadelma vai mansikka? Mikä on sinun mielestäsi ainoa,
oikea laskiaispulla? Tai kuten minun poikani sanovat, laiskiaispulla…
Päivi
Silloin joskus.
VastaaPoistaNapakelkka, vesikelkka, sukset, potkukelkka olivat niitä välineitä jotka lasakiaisena tarvittiin. Ihan jokapäiväisiä talvisia välineitä joilla lasketeltiin mäen nyppylöistä lähtien aina peltojen ja metsien rotkoista yleisiin maanteihin asti. Hiekoituksista ei ollut haittaa eikä liioin autoliikenteestäkään. Mitä isonpi ja pidenpi alamäki, niin sen vauhdikkaammin laskettelu sujui.
Laskiaisena kuului pitää meteliä. Kyllä sitä huudettiinkin: " Huroo, huroo, huroo kuului sen paikan murteella koko päivän; pitkiä, pitkiä pellavia. Yllämainitut välineet oli kovassa käytössä.
Hernesoppa sian sorkkien kera keitettynä piti nälän kaukana. Asia oli erikseen ehtikö sitä riennoilta syömään.
Äidin leipoma pulla oli hyvää, mutta kerma ei joutanut vispattavaksi vaahdoksi. Kerma käytettiin voin valmistukseen ja kirnupiimä oli mahdottoman hyvä juoma ruuan kanssa. Mustaherukkamehu oli hyvää, mutta makeuttamis ainnet oli tiukalla. Siirapit tehtiin itse sokerijuurikkaista, niinkuin perunajauhoistakin oltiin omavaraisia
Tässä hiukan haikaillut senkaltaisia kommentteja, joissa kerrottaisiin lapsuusmuistojen laskiaispullan olleen todellinen herkku. Ilman täytteitä ja syvällä lautasella kuumassa maidossa senverran pehmenneenä, että sen voi nauttia lusikalla jälkiruuaksi. Ja jos vielä siinä vaiheessa raikkaan pakkassään pistelyä tuntui pienesti poskipäissä, niin herkun jättämä makumuisto säilyi sitä pidempään. Tämäkin - ainakin nämä n. 75 vuotta - mielitekona...
VastaaPoista_IsoTimppa_