Kokemuskouluttaja – mikä se on?

Eri kattojärjestöt kouluttavat sekä yksin että yhdessä muiden liittojen kanssa kokemuskouluttajia. Itse olen koulutuksen käynyt tammi- helmikuussa ja toivoisin, että Salon seudulle saataisiin lisää kokemuskouluttajia.

Kokemuskouluttajat ovat mahtava lisä esimerkiksi oppilaitosten antamaan opetukseen. He voivat kertoa oman tarinansa sairastumisestaan, vammautumisestaan tai sairaan/vammaisen henkilön omaisena olemisesta. Kokemuskouluttaja antaa lihan luiden päälle eli täydentää teoriaa omilla kokemuksillaan.

Kokemuskouluttaja on käynyt 40 tunnin mittaisen koulutuksen. Koulutuksen aikana käydään läpi oma tarina. Se kerrotaan muille kurssilaisille ja esitys videoidaan. Lopuksi tallennettu esitys katsotaan ja kuunnellaan uudelleen sekä arvioidaan. Jännittävää!

Kokemuskouluttajat on kerätty yhteiseen pankkiin, josta eri tahot voivat kokemuskouluttajia tilata tarvitsemiinsa tilaisuuksiin. Kokemuskouluttaja löytyy helposti myös oman piirin tai kattojärjestön kautta.

Kokemuskouluttajat tulevat paikalle yleensä matkakustannusten hinnalla. Tilaaja voi myös maksaa kokemuskouluttajalle enemmänkin. Kouluttajalle ei saa tulla omia kuluja, niistä tilaajan tulee huolehtia. On siis edullista ja hyödyllistä lisätietoa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille.

Kokemuskouluttaja, joka on käynyt kurssin, osaa puhua asiallisesti. Hän myös tietää korvauskäytännöt ja on valmis puhumaan tilaajan haluaman ajan (5 minuutista vaikka 6 tuntiin).

Rohkaisen kaikkia sairaita, vammaisia tai heidän omaisiaan ja läheisiään hakeutumaan oman kattojärjestön kautta kokemuskouluttajan koulutukseen. Homma on hienoa ja antaa kouluttajalle paljon.

Lisätietoja asiasta saat omasta liitostasi tai minulta vaikkapa henkilökohtaisella viestillä.

Nappaa kiinni tästä ja hanki koulutus! Nostetaan Salo kokemuskouluttajien parhaimmistoon! 

                                                                        Päivi

KAIKENLAISTA KUNTOUTUSTA

Olipa kerran sokea, joka kävi terveyskeskuksessa tekemässä kuntoutussuunnitelmaa hakeakseen KELAn vaikea-vammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Tulipa siinä samalla monta muutakin asiaa hoidettua ja muutamaa viikkoa myöhemmin soi puhelin. Mukava terveyskeskuslääkäri oli hakenut asiakkaan puolesta kuntoutustakin kurssimuodossa KELAsta. 

KELAn ihminen soitti ja kertoi, että näkövammaisten monitoimi- ja palvelukeskus Iiriksessä olisi minulle kuntoutuskurssi varattuna syyskuun viimeiseksi viikoksi. Se on perhekurssi ja tervetuloa, jos aika sopii. Päätös oli tehtävä siinä paikassa ja lupasin lähteä. Olin onnistuneesti vältellyt 17 vuoden ajan kuntoutusta vedoten milloin pieniin lapsiin, milloin kuntoutuksen tarpeettomuuteen. 

Tuli sitten kirje, jossa luki: sinulle on myönnetty viiden vuorokauden sopeutumiskurssi Iiriksessä, jotta oppisit hyväksymään vammasi ja selviytymään arjessa.

Herättihän se vähän hilpeyttä itsessä, kun sokeutumisesta on kulunut kuitenkin jo 19 vuotta. Aikanani kävin kaksikin sopeutumisvalmennusta Näkövammaisten Keskusliiton toimitiloissa Mäkelänkadulla Helsingissä. Silloin olin ensimmäisellä kuntoutusjaksollani kolme viikkoa ja toisella jaksolla kahta kuukautta myöhemmin kaksi viikkoa. Nyt sama luvattiin hoitaa viiden vuorokauden aikana! 

Löytyihän sieltä kirjeestä myös tieto siitä, että kyseinen kuntoutuskurssi on ryhmäkuntoutusta ja samalla perhekurssi. Ajattelin, että onpa hienoa, kun saa koko perheen mukaan. 

Soitto KELAan kuitenkin paljasti totuuden: perhekurssilla tarkoitetaan sitä, että yksi omainen (ei siis naapuri tai hyvä ystävä) saa tulla yhdeksi vuorokaudeksi mukaan. No, kun perheessä sattuu olemaan isännän lisäksi myös kaksi alaikäistä lasta, ilmoitin, että jätän koko miesväen kotiin ja tulen sitten perhekurssille yksin. Minun mielestäni tuo käsite ”perhekurssi” on kyllä todella harhaanjohtava. 

Kaikkien kommervenkkien jälkeen pääsin lopulta kuntoutusjaksolle. Kyllä vähän mietitytti, kun ensimmäisenä päivänä tapasin kuusi muuta kuntoutujaa. Kuulunko minä joukkoon, kun muiden diagnooseista tai näön heikkenemisestä on kulunut vain tovin aikaa verrattuna meikäläisen lähes 20 vuoden takaiseen tilanteeseen. Onneksi ihmiset tekevät kuntoutusjaksonkin! 

Mahtava porukka, viisi kertaa päivässä tuleva ruoka suoraan eteen ja tiivis ohjelma tekivät viikosta ikimuistoisen.

Sai vanha konkarikin päivitettyä tietonsa tähän päivään ja pääsi kokeilemaan sokkopingistä. Se se vasta oli hauskaa, mutta älyttömän vaikeaa! Pelissä kun pitää olla aivan hiljaa koko ajan. Se oli todella hankalaa näin puheliaalle ihmiselle! Uusia apuvälineitäkin löytyi ja varmuutta valkoisen kepin käyttöön tuli viikon aikana lisää rutkasti. Ei mennyt hukkaan tuokaan viikko.

Parasta olivat kuitenkin ihmiset, jotka osallistuivat kanssani samaan ryhmäkuntoutukseen. Heidän kanssaan aika kului kuin siivillä. Miten samanlainen voikaan eri tavalla olevien näkövammaisten huumorintaju olla, sitä ei voi kuin ihmetellä. Sitkeitä sissejä koko sakki! Parasta antia on vaihtaa kokemuksia näkövammaisuuden tuomista haasteista ja tavoista, joilla selvitä arjen pyörityksessä. Viikon aikana tuntui, että on ihan tavallinen ihminen. Kotiin tullessa sitä huomaakin taas olevansa kylän kummajainen…

Eikö kuntoutusjakso silloin ole tehnyt tehtävänsä, kun huomaa olevansa lisäkuntoutuksen tarpeessa? Vaihtoehtoja on monia. Voi hakea yksilöllistä kuntoutusta, jota voi saada 5-22 vuorokautta tai sitten voi hakea 1-3 päivää esimerkiksi tietoteknistä kuntoutusta. Itse huomasin viikon aikana, että keppitekniikkani kaipaa päivittämistä, samoin älylaitteiden ja tietokoneen käyttöopastus olisi paikallaan. Ehkäpä piankin tipahtaa uusi hakemus KELAn postilaatikkoon… 

Päivi

Tuttu osoite

...yhden klikkauksen

päässä tästä logosta

Jos olet tullut tähän sivustoon jostain linkistä
ja nyt näyttää, ettei kommenttien jälkeen ole
enää mitään luettavaa niin ei syytä huoleen:
SKROLLAA VAIN ALASPÄIN
sieltä tulee vastaan rivi, jossa
Etusivu ja Vanhempi viesti

ovat linkkejä jatkoon!