keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Esteettömyys


Olinpa tällaisella luennolla, jossa tuli hyviä asioita esille, että mitä se esteettömyys käytännössä on. Esteettömästi pitää päästä kulkemaan eli ei ole sitä yhtäkään porrasta. No, hiukan kynnyksen korkeutta, 20 mm korkeintaan saa olla. Myös esteettömät WC-tilat on oltava. Monilla on oma avustaja, jonka läsnäolo yleensä sallittu, myös avustajakoirien mukana olo.

Erilaisissa luentopaikoissa on monesti mainittu esteetön, mutta paikan päällä voi ollakin lyhyt ramppi ja sitten se yksi porras, menepä siitä sitten pyörätuolin kanssa. Tai, että ovi aukeaa siinä rampin kohdalla suoraan eteen, eikä ole automaattisesti aukeava.
Esteettömyys on myös yhdenvertaisuutta. Nyt talvella ei ulkona pääse välillä edes normaalisti kävelemään, saatikka pyörätuolilla tai rollaattorilla. Jokainen voi vaan miettiä, jos joku aisti puuttuu, taikka et pääse kävelemää, joudut kelaamaan pyörätuoliasi tms., miten se vaikeuttaa elämään.

Ympäristön ja toimintatapojen erilaisten ominaisuuksien hyödyntäminen, esimerkiksi induktiosilmukka on kuulo-vammaisille tärkeä.
Induktiosilmukalla varustettujen tilojen merkit.

Monelle on esteettömyyttä myös valaistuksen tärkeys ja hissi. Eikä pidä unohtaa tulkkausten merkitystä (viittoma- ja kirjoitustulkkaus).

Tilan varaaja/vuokraaja voi hyvin ottaa selvää, mikäli tietää, että on tulossa esim. pyörätuolilla liikkuvia henkilöitä luennolle, onko tila oikeasti esteetön.

Ei varmaan ikinä saada kaikkia kaikille toimiviksi, mutta ainakin sujuvammiksi.

www.esteeton.fi täältä löytyy lisää vinkkejä ja tietoa
                                                                                                  Sisko






2 kommenttia:

  1. Eija-Riitta09:07

    Esteettömyyteen voimme myös itse kukin vaikuttaa. Negatiivisesti tai positiivisesti. Asenteet ovat usein se suurin esteettömyyden aiheuttaja ja sen suhteen voimme jokainen kääntää kysyvän katseen itseemme. Hyvä, jos tulos on positiivinen.
    Sitten on toinenkin, hyvin konkreettinen ja arkinen asia, jolla voimme aiheuttaa monelle esteellisyyttä. Huomaamatta ja pahaa tarkoittamatta. Se on runsas tuoksujen käyttö. Varsinkin kun mennään "ulos", juhliin, konserttiin, teatteriin ym. Tälläydytään ja ollaan juhlamielellä ja sen kunniaksi tupsautetaan parfyymiakin vähän reilummin. Ja monet muutkin tälläytymisen aineet tuovat oman osansa tuoksujen kirjoon. Monen tuksuherkän, astmaatikon tai muun hengityselinsairaan esteettömyys on kaukana tällaisten ihmisten joukossa. Näihin tuoksutilanteisiin törmää kyllä arjessakin. Tähän esteettömyyteen voimme ainakin itse kukin vaikuttaa. Helppoa se ei aina ole, koska omien parfyymien ym. tuoksuun oma nenä tottuu, eikä sitten välttämättä huomaakaan ruiskasseen vähän reilummalla kädellä. Pitäähän sitä omaankin nenään hyvältä tuoksua!

    VastaaPoista
  2. Kuulevat eivät monasti ymmärrä kuinka suuri este elämässä on huonokuu-loisuus. Mitä nautit tapahtumasta kun ei saa selvää puhekielestä? Esimerkiksi nykyiset kotimaiset näyttelijäsuoritukset. Tavoitellaan mahdollisemman luontevaa repliikkien vaihtoa. Katsojat purskahtavat nauruun ja minä huonokuuloinen olen ihmeissäni mitä hauskaa tuossakin mahtoi olla??? Tyhjän naurajiako? Vai olenko minä niin tyhmä etten ymmärrä juonesta mitään? Vanhan aikaiset elokuvaesitykset perustuivat entisajan nyttämö suorituksiin, jossa ei mumistu vaan roolisuoritukset olivat selkeitä kielenkin käytössä. Tekstitetyt vanhat elokuvat on huonokuuloisten suosiossa.
    Kiitoksen huonokuuloisilta saa teatterit, joissa tekstitys seuraa esitystä. Salolaiset teatteriesitykset ovat panostaneet puhekielen ymmärtämiseen äänentoisto laitteiden avulla kohtalaisen hyvin.
    Yksin matkustaminen saattaa monelle huonokuuloiselle olla kynnyskysymys. Hallit ovat yhtä äänten sekamelskaa ja tekstitystä et näe missään.
    Parannusta on tapahtunut, mutta työtä riittää paljon.

    VastaaPoista