Ämpärikansa

Seisoo nöyränä jonossa ämpärikansa.

Muistuttaako pakkomiellettä? Tavallansa.

Miten voisi luonnehtia tätä outoa jonoa,

on sillä sekä pituutta että rutosti kokoa.

Ei se pidä itsestään minkäänlaista meteliä,

kunhan saa ämpärinsä täyteen ilmaista sepeliä.

Ämpärien kyljissä on paljon tuttuja nimiä,

niin isolla, että ne näkyy, vaikka olisi pimiä.

Autotallin nurkkiin niitä on jo aiemmin pinottu,

ilmaiseksi saatua herkkua on aina himottu.

VAINIO, MULTASORMI, niin ja nuo kaksi alinta,

niissähän  on tekstinä VAPAAVALINTA.

Kaupunkilaisten on tietysti elettävä tarkkoina,

eurot mielessä, ajatukset vielä markkoina.

Tulee tuttu vastaan kantaen kahta sankoa,

”Toinen on meidän vaarille, vaatii ALANKOA”!

Oli hänellä selitys heti valmiina kysymättä,

ohi pyyhälsi autolle liukuestein pysähtymättä.

Naapurin muijakin vei koko suvulle,

en päässyt ihan tarkalle luvulle.

Voihan sitä joskus käydä niin,

että ämpärit alkavat käydä vähiin!

Silloin paljastuu jonottajan aito ajatus,

jos jään ilman, niin olihan tää taas yks kusetus!

Mutta…

Tässäpä on ulkoilua aivan parhaasta päästä, 
ensi kerralla lähde etuajassa jakopaikalle, ja – 

                                                                        säästä!

Eero