Nyt puhun puusta pitkään

Painakaahan PUUTA, hyvät lukijat! Nyt ei tehdä tikusta asiaa, vaan selvitetään, kuinka PUISEVAA suomen kieli on. Kohta me suomalaiset kokoonnumme KUUSIPUUN ympärille ja laulamme: ”JOULUPUU on rakennettu, joulu…”! Sen tietää jo lapsikin, että tyvestä PUUHUN noustaan. Ei sinne kannata latvatähden suunnalta yrittää. Jokainen PUUHUN kiivennyt tietää, ettei sinne myöskään peppu edellä kannata yrittää. Parasta on ottaa avuksi TIKAPUUT.

Jos suomalaisella menee hyvin, hän saattaa päästä vihreälle oksalle. Se PUU saattaa olla hänelle LEIPÄPUU. Bisnekset voivat myöhemmin mennä PUIHIN, tai tarkemmin sanoen päin mäntyä. Joskus on jopa varottu iskemästä päätä Karjalan mäntyyn. Ei kannata ehdoin tahdoin haukkua väärää PUUTA. Jos oikein huonosti käy, saattaa joutua PUILLE paljaille. Pahasti yllätetty suomalainen sanoo, että se tuli PUUN takaa. Joku toinen väittää, että se tuli ihan puskista. Jos yllätys on täydellinen, hän on kuin PUULLA päähän lyöty. Arajärvikin saa joskus halosta. Hölmistynyt on sen sijaan kuin PUUSTA pudonnut. Ahtaalle joutunut suomalainen on PUUN ja kuoren välissä. Väitetään, että silloin roikkuu löysässä hirressä, vaikka ei nyt ihan HIRSIPUUSSA (vrt. avioliitto).

Suomalaisen poika on suunnilleen samanlainen kuin isänsä, siis kuin samasta PUUSTA veistetty. Eihän omena kauas PUUSTA putoa. Kunnon isä veisti aikoinaan pojalleen PUUHEVOSEN. Sota-aikana jouduttiin kävelemään PUUKENGILLÄ. Kun poika kasvoi, isä opetti pojan kävelemään PUUJALOILLA. Niitä ei voitu käyttää, jos asui PITKOSPUIDEN takana. Kristinuskon myötä olemme oppineet, että hedelmistään PUU tunnetaan. Muistamme raamatusta hyvän ja pahan tiedon PUUN. Silti puhumme nykyään usein PUUTA heinää. Seurassa joku alkaa kertoa jopa PUUJALKAVITSEJÄ.

Tavan takaa ihmiset valittavat, että opiskelu tai työ maistuu PUULTA. Elämässä on hyvä löytää kuitenkin olennainen, eli pitäisi nähdä metsä PUILTA. Ja vaikka näkisikin, ei usein pääse PUUSTA pitkään. Pitkälle pääsivät kuitenkin Olympian kisoissa Koivistot ja Mäntyrannat, kun he Eskojärvisillä eli PUUSUKSILLA kultaa hiihtivät. Jos haluaa välttää epäonnea, on parasta koputtaa PUUTA. Joku saattaa katua, kun tuli laitettua paperiin PUUMERKKINSÄ, eikä se ollut edes Eskon puumerkki. Jos istumme kauan, alkavat jalkamme PUUTUA. Pelkästä pitkästä tuijotuksesta (me too) voi saada PUUSILMÄN. Toiset voivat haukkua sinua pölkkypääksi. Se tarkoittaa samaa, kuin latvasta laho. Pekka PUUPÄÄ ei ollut sellainen, vaikka Justiina sanoi usein, että Pekan päässä on vain sahanjauhoa.

Urho Kekkosella oli AJOPUISTA oikein teoria. Käytännössä uppotukkeja kerättiin rannalle PUUVENEESTÄ  käsin. Urkki itse oli hongankolistaja. Ennen ei PUUTALOISSA asuneet tulleet toimeen ilman POLTTOPUITA. Emäntä kutoi mielellään KANGASPUILLA tuvan lämmössä. Mies oli usein hakemassa klapeja PUULAATIKKOON. Muun aikaa hän oli poissa jaloista PUUTARHASSA. Jos hänen tuli hiki, hän laittoi pökköä saunan PUUKIUKAAN pesään ja meni löylyttelemään.

Todella huono tilanne oli, jos joutui istumaan PUUKIRKON oven pielessä JALKAPUUSSA. Siitä ei ole pitkä matka siihen, että tarvitaan PUUSUUTARIA, joka tekee PUUPALTTOON. Sitten onkin vuorossa hiekkahoito hautuumaalla PUURISTIN alla.  Jos näin kävisi, niin häneltä ei ole voitu PUUKAUHALLA vaatia, jos hänelle oli PUULUSIKALLA annettu. Tulipahan tehtyä PUUSTA juttua. Ehkä se oli oikein JALOPUUTA.

Tämä teksti oli niin pitkä, että voisimme ottaa lohdutukseksi vaikka ryypyn tikkuviinaa! 😊

Eero