Tuurin kaupalla se Vesakin vaimon sai.
Tämän tyylinen otsikko tai havainto komeili aikoinaan jossakin median
julkaisussa. Pitääkö asia tai uutisen tapainen havainto paikkansa,
todellisuutta ainakin on Keskisen suvun perustama kauppakeskus Tuurin kylässä.
Totta on myös sen saama ja kokema valtava menestys. Jonkinlainen suositus ja
merkitys lienee sillä ollut, kun Vesa Keskinen kosi nuorikkoaan ja sai
myöntävän vastauksen tyttöystävältään. Turvallisuuden tunne on kuitenkin yksi tärkeä
kriteeri kosinnan yhteydessä.
Tällä kirjoituksen alkurepliikillä en
halua mitenkään mainostaa ko. Kauppakeskusta, mutta haluni oli osoittaa, että
tiettyjen asioiden vuoksi asialle tulee huvittavia piirteitä. Tuurin kylälle
sopii kaupan nimeksi hyvinkin Tuurin kauppa. Muutoinkin kuin vain tuurilla!
Kuulemani mukaan ihmisillä sattuu elämän
vaiheessa kahdenlaista tuuria – hyvää ja huonoa. Molemmat ovat meillä ahkerassa
käytössä. Hyväkin tuuri voi äkkiä muuttua huonoksi – tai sitten päinvastoin.
Olen kuullut jutun, jossa lottopotin
voittaja alkoi mahdottomasti manaamaa. Kanssakävijät ihmettelivät tätä käyttäytymistä.
Manata nyt sitä, kun saa lottopotin. Siinä miltei kaikki unelmat on helposti
toteutettavissa. Kyseinen voittaja kuitenkin oli voitosta hyvinkin pahoillaan. Kokemuksesta hän tiesi aikaisemman voittonsa hyvinkin huonot puolet.
"Nyt se ryyppääminen taas alkaa"! Jokainen tiedostaa kuinka
vahingollista jatkuva kännääminen on. Lottovoittajan edellinen kokemus oli
käydä hengen päälle.
Eräs ystävätär valitti, kuinka hänen
miehensä näkö on huonontunut poikkeuksellisella tavalla pienessä ajassa. No
kuinka tämä ilmenee? Siitä on tavattoman pitkä aika, kun mieheni on nähnyt
selvän päivän. Kuka tämänkin jutun on keksinyt. En minä
ainakaan. Ehkä tämänkaltainen huumori auttaa lähimmäistä paremmin jaksamaan
Poikani sai ensimmäiset suksensa
kolmivuotiaana. Joulupukki tuppaa olemaan aika usein mukana näissä asioissa.
Tontut itseasiassa ovat suurempia syyllisiä lahjojen suhteen. Pukki on
kuitenkin suurin syyllinen, joka saa kiitokset tai "moitteet", kun
toivottu lahja oli tai ei ollut kontissa. Aina ei tietenkään posti ehdi
toivomuskirjeitä viemään Korvatunturille.
Piti kertomaan poikani toiveen toteutuneen
niinsanotun yllätysmomentin merkeissä. Tonttu tai tontut tietenkin halusivat
antaa jotakin todella hyödyllistä eli kovan paketin. Joulupäivänä menimme
kokeilemaan lahjan käyttökelpoisuutta. Sukset jalkaan ja sauvat käteen.
Hupsista vain. Hiihtäjän suksissa ei ollut tarpeellista pitoa. Persuuksille se
meni ensi yritys. Siitä kimpaantuneena sukset lensi tai paremminkin potkaistiin
pois. "Tämän minä kyllä jätän kesäksi, sanoi hiihtäjän alku".
Kyllä se hiihto lähti pikkuhiljaa luonnistamaan
kiitettävästi. Pieni tähdenlento käynnistyi niistä "kesäsuksista".
Sarjan kylä- ja pitäjänmestaruuskisojen palkintoja tuli hänen kaappiaan
täydentämään.
Mehevän totuuden toi esille tyttäreni 4–5
vuotiaana. Lastenhuoneen kalustukseen kuului tietenkin voimistelurenkaat.
" Isä, osaavatko apinat riippua". "Totta kai osaavat.
Apinat menevät käsiensä varassa pitkiä matkoja puiden latvuksissa”, vastasin
siihen.
"Näytä sitten”, oli tyttären seuraava
kommentti. Näyttämättä jäi nosturin puutteen takia. Sen avulla ”apinamannekiini”
olisi voitu nostaa puuhun.
APUa, nyt tarvitaan SEURAa. Molemmat
aikakauslehdet ovat halukkaita laajentamaan levikkiään. Aika ajoin molempia
lehtiä on tullut tilailtua. Siitä huolimatta, vaikka molempien myyntikikat
jonkin verran suututtavatkin. Tienestin toivossa sitä moni henkilö paremman
puutteessa soittelee. Sääliksi käy kun yritteliäälle soittajalle pitää sanoa
kiitos ei. Tällaisen kauemmin eläneen äijänkäppyrän lukuhalut laskevat
kummasti. Silmistä ei tuo haluttomuus niinkään johdu. Näen ilman prillejä
hyvässä valaistuksessa kohtuudella.
Eikä oikein vitsipalstan takia kannata
tilausta antaa. Elämän viisauksia niissä vitseissä on vaikka muille jakaa. Pari
kertaa tilasin lehden kylkiäisten takia. Molemmat kylkiäiset kiinnostivat
kovastikin. Rannekello oli komea, mutta lyhytikäinen. Sen lasi kesti ehjänä
pari viikkoa. Mukava olisi ollut seurata liikkumistani, mutta siinä laitteessa rannekkeen
pienuus eli pituus oli voittamaton este. Luovutin sen miniäni käyttöön. Tuli
vitsit kuitenkin luettua sekä artikkelit, jotka käsittelivät maailman
varsinaisia tapahtumia
Tuolla jossakin maailman turuilla
haastateltiin kauan elänyttä ns. teräsvaaria.
Aihe tietenkin opetusmielessä: kyseltiin pitkän iän salaisuutta. Papparainen
oli tuolloin 106 vuotias. Mies oli saanut asunnon 6. kerroksesta. Varustuksiin
kuului hissi, joten liikkuminen ei liikaa rasittanut. Mies selitti olleensa
ikänsä ilman naispuolista kumppania. Hän kokkasi vieläkin itse tuollaista
vaatimatonta perinneruokaa. Ilmeisesti kalasoppaa ja läskisoosia ruisleivän ja piimän
kera. Hernesopasta ja lätyistä hän tykkäsi. Joskus sanoi niitäkin
valmistavansa. Suhteestaan alkoholiin kertoi olevansa absolutisti. Ei
tippaakaan. Radio-ohjelmia kuunteli mielellään. Joskus tuli unikin sen myötä.
Toisin sanoen vaatimaton poikamieselämä
oli hänen ohjeet pitkän iän salaisuuteen. Koko ajan haastateltavat ihmettelivät
seinän takaa kuuluvaa iloista menoa. Niinpä he antoivat kommentin siitä
häiritsevästä naapuri menosta. Siihen haastateltava kertoi, että hän on moiseen
jo tottunut. Siellä elää kaksoisveljeni ja ryyppää siellä naisten kanssa
rällästäen. Näin tämä elämänkulku tuppaa menemään. Poikkeus vahvistaa säännöt –
sanotaan.
Siirryin tässä välillä kuuntelemaan mitä
Tastula kyselee haastattelussaan. Tietoviisaita aktiivinaisia oli antamassa
varsinaisen sisällön ohjelmalle. Olivat muuten samaa mieltä kanssani. Elämä on
vakavaa, mutta huumori auttaa jaksamaan.
Joku firman patruuna oli ohjeistanut
elämään seuraavalla tavalla: ”Jos haluat vanhana olla yksinäinen, niin opettele
jo nuorena olemaan tyytymätön. Näe kaikessa asioiden huonot puolet. Näin opit
kiukkuisen luonteenpiirteen ja saat takuulla viettää aikaasi yksin.” Menikö
tämä juttu ihan näin, mutta ainakin suunnilleen asian ymmärsin ja oikeaksi
uskoin.
Varoituksen sana! Jos ette halua
pidentää ikäänne, niin älkää missään nimessä menkö katsomaan Heikki Kinnusen
näyttelemää Mielensäpahoittaja elokuvaa!!!
Työ on meidän suomalaisten ilomme. Ehkä
sen vuoksi meitä moititaan juroiksi, hiljaisiksi yksin viihtyviksi. Itse
nostamme "häntäämme" itsekehulla kuinka ahkeria ja jämptejä olemme.
Teemme sen minkä lupaamme. Tekemämme työ kestää isältä pojalle, sisko ja
äitikin siitä voi nauttia siinä sivussa.
Rehellisyytemme on ollut maailmallakin
tunnettua, paitsi nykytilanteessa, nyt sekin on saanut kouriintuntuvia
kolauksia. Jotkut varmasti osaavat kertoa mistä muutos johtuu. Määrätyt asiat kun
ovat luistaneet entisten mallien mukaan. Suomalaiset valvontanormit
perustuvat vanhanaikaiseen luottamukseen. Ehkä katsotaan sormien läpi valvonnan
aakkoset. Ilmeisesti asiasta ei ole tullut varsinaista hyötyä tai vahinkoa
kellekään. Tämä on aikamoinen vitsi, kun tällaisia asioita pohdin.
Ennen vanhaan ei ovien tarvinnut olla
lukossa. Luuta voitiin laittaa merkiksi, ettei kotona ole ketään. Ilmeisesti
tämä pätisi vieläkin harvaanasutulla alueella. Kotonani kyllä lukittiin ovet
aina kun kylille lähdettiin. Asia oli erikseen, kuinka moni katsoi maton alle.
Niilo
(Y)
VastaaPoista