Yhteiskunnan
teknologisen kehityksen vauhti on näinä päivinä huimaa. Tuo kehitys pohjaa
monilta osin digitalisaatioon, joka mahdollistaa uudenlaisen yritystoiminnan ja
uusia tapoja toimia. Tavalliselle kansalaiselle tämä näkyy usein siinä, että
tutut palvelut siirtyvät verkkoon. Samalla henkilökohtaiset
asiointimahdollisuudet heikkenevät ja palvelut karkaavat kauas.
Digitaalinen
osattomuus tarkoittaa sitä, että henkilö ei pysty käyttämään niitä kaikkia digitaalisia
palveluita, mitä yhteiskunnassa täysivaltaisena kansalaisena toimiminen nykyään
edellyttää. Se voi tarkoittaa koulutuspalveluita, julkisia palveluita tai
välttämättömiä yksityisiä palveluita, kuten verkkopankkia.
Pahimmillaan
este käyttää digitaalisia palveluja voi muodostua hidasteeksi myös kasvokkain
tapahtuvan palvelun varaamiselle ja saamiselle. Eriarvoistumisen
tekijät voivat kasaantua tavalla, jossa ihmiset, jotka voisivat eniten hyötyä
digitaalisten palvelujen käytöstä, jäävät niiden ulkopuolelle ja näin heidän
pääsynsä tarvittavien palvelujen piiriin hidastuu tai estyy.
Vaikka
digitalisaation ytimessä ovat palvelujen paraneminen ja niiden kustannustehokas
järjestäminen, monessa mutkassa ihminen putoaa kelkasta ja palvelut tosiasiassa
heikkenevät. Suomen aikuisväestössä arvioidaan olevan noin 600 000 henkilöä,
joilla on riittämätön lukutaito ja/tai numerotaito ja peräti noin miljoonalla
on vaikeuksia tietotekniikan taidoissa. Toinen haaste on laiteresurssien puute,
joka voi seurata taloudellisista rajoitteista tai vaikka asumista
tietoliikenteellisesti hankalassa paikassa.
Kaikilla
ihmisillä digipalvelujen käyttämättömyys ei johdu heidän taidoistaan, halustaan
tai uskalluksesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että palvelu on esteellinen eli
sitä ei voi käyttää apuvälineillä, esimerkiksi näkövammaisten ruudunluku- tai
suurennusohjelmalla tai pistenäytöllä. Toisaalta monesti myös palveluiden
käytettävyydessä on toivomisen varaa. Siksi olisi arvokasta, jos esimerkiksi
ikäihmiset otettaisiin mukaan digipalvelujen suunnitteluun.
Digitalisaation eteneminen on sinänsä hyvä ja kannatettava asia. Voidaan
arvella, että kun nykyiset digimaailmassa kasvaneet nuoret polvet ovat
eläkeiässä, he pärjäävät ikäihmisinäkin digitaalisten palvelujen maailmassa.
Sitä ennen meidän on kuitenkin huolehdittava riittävästä tuesta ja riittävistä
palveluista heille, joilla tekniikan kanssa on vaikeuksia.
Olen erittäin iloinen, jotta SYTY:stä saa apua näihinkin haasteisiin.
Järjestätte kursseja ja ohjeistusta niin ryhmille kuin henkilökohtaisesti.
Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa syrjäyttää ketään lähimmäisistämme
digitaalisuuskehityksen vuoksi.
Katja Taimela
salolainen kansanedustaja
Näinhän se on, digitalisaatio on portti palveluihin. Joillekin se aukeaa helposti, ja tie sen takana on sujuva kulkea. Joskus tarvitaan kaveria avaamaan sitä porttia ja kulkemaan polkua yhdessä. Joillekin portissa on liian monta säppiä tai se on raskas avata ja jostain niitä kivenmuhkuroitakin vierii tielle. Ennen porttia toivottavasti silloin vieläkin löytyy vaikkapa se hymyilevä pankkineiti, auttava käsi, paperilomake ... tai sitten se SYTYyn kutsuva portti siitä vierestä ja sitten potkitaan yhdessä niitä muhkuroita syrjemmälle. Kiitos sytyläiset!
VastaaPoista