1500-luvun Euroopassa kaukaisesta
Pohjolasta tiedettiin vain vähän. Ehdoton auktoriteetti maantieteessä oli yhä
Ptolemaioksen laatima, kahdeksan nidettä sisältänyt Geographia, jonka
otaksutaan valmistuneen vuoden 160 paikkeilla. Geographia julkaistiin latinan
kielelle käännettynä vasta v. 1409. Teoksen sisältämät alkuperäiset kartat
eivät ole säilyneet, mutta sen bysanttilaiset kopiot sisälsivät
erilliskarttoja, silloisen maailman keskeisistä alueista, sekä maailmankartan,
jossa Pohjoismaat erottuvat vain vaikeasti tunnistettavana alueena.
Puutteistaan huolimatta Ptolemaioksen kartat merkitsivät huikeaa askelta
maailman hahmottamisessa ja kartoittamisessa.
Katolinen
kirkonmies
Olaus Magnus Gothus oli
ruotsalainen oppinut, kartografi, kirjailija ja kirkonmies, joka syntyi vuonna
1490. Opiskeltuaan Saksassa seitsemän vuotta, hän valmistui maisteriksi ja
palasi synnyinmaahansa Ruotsiin vuonna 1517.
Vuosina 1518-1519 hän kiersi
Skandinavian pohjoisimpia alueita, myyden aneita ja keräten kirkolle veroja ja
lahjoituksia. Hän laati kokemuksistaan ja havainnoistaan tarkat muistiinpanot,
joita hyödynsi myöhemmin karttahankkeessaan. Kustaa Vaasan tultua Ruotsin
kuninkaaksi 1523, yhteydet katoliseen kirkkoon katkesivat. Kun Olaus Magnus ei
luopunut uskostaan, hänet erotettiin virastaan. Omaisuus takavarikoitiin ja
hänet karkotettiin maasta. Hän asui ensin Danzingissa, josta muutti Venetsiaan
ja sieltä myöhemmin Roomaan, jossa toimi Pyhän Birgitan talon esimiehenä.
Huolellinen
perustyö
Danzingiin asettunut Olaus Magnus
ryhtyi suunnittelemaan Pohjois-Euroopasta uutta karttaa 1527, joka korjaisi
Ptolemaioksen kartan vanhentuneet tiedot ja tarjoaisi uutta ja monipuolisempaa
tietoa hänen synnyinseuduistaan. Hän perehtyi antiikin, keskiajan ja uuden ajan
maantieteellisiin julkaisuihin ja tutustui aiemmin tehtyihin karttoihin,
merikortteihin, purjehdusoppaisiin ja matkakuvauksiin, sekä tutkimusmatkoihin
liittyvään kirjallisuuteen. Olaus Magnus oli yhteydessä tiedemiehiin ja
merenkulkijoihin, sekä pohjoisessa asuviin alueen asiantuntijoihin, joista
tärkein oli Norjan, Islannin ja Grönlannin oloihin perehtynyt Trondheimin
piispa Erik Walkendorff. Hankkimiensa perusteellisten tietojen avulla Olaus
Magnus onnistui laatimaan tuon ajan korkeatasoisimman kartan, josta tuli
esikuva kartanpiirtäjille seuraavaksi sadaksi vuodeksi.
Kuin
taideteos
Carta Marina kuvasi kansojen
tapoja ja heidän uskomuksiaan, sekä arktista luontoa, luonnonvarojen runsautta
ja lajien rikkautta. Kartta on kuin taideteos, se on tulvillaan herkullisia
yksityiskohtia ihmisistä, elämästä ja elinkeinoista, pohjolan arktisissa
olosuhteissa. Kartan painoi Giovanni Tomasso Venetsiassa 1539. Sen
paino-originaalit kaiverrettiin yhdeksälle puiselle laatalle. Alkuperäisen
kartan koko oli 125 x 170 cm. Tämän upean kartan nimi on hieman harhaanjohtava,
sillä sitä ei ollut tarkoitettu purjehdukseen.
Opasvihkossa
lisätietoja
Carta Marinaan kuului 32-sivuinen
kuvitettu vihko, jonka sivuilla opastetaan ”jokaista hurskasta lukijaa”
käyttämään hyväkseen kartan monipuolista kuviin perustuvaa informaatiota, ja
kirjaimiin perustuvaa koordinaatistoa. ”Kartta ja kuvaus Pohjoisista maista ja
meristä, ja siellä olevista ihmeellisistä asioista on erittäin huolellisesti
tehty Herran vuonna 1539 Venetsiassa, kunnioitettavimman herra Hieronimo
Quirinon, Venetsian patriarkan, anteliaalla avulla. Karttaa myydään Thomas de
Rubisin liikkeessä Venetsiassa, Rialto- sillan lähellä”, tiedotettiin
selitysvihkosen sivuilla.
Carta Marinaan Olaus Magnus
tallensi tiedon myös Bjarmiasta, kadonneesta kansasta, joka puhui jotain suomea
muistuttavaa kieltä, ja jotka kävivät kauppaa Intiassa ja Persiassa asti.
Bjarmien asuinseudut löytyvät Carta Marinan koilliskulmasta. Selityskirjasen
mukaan vyöhykkeellä C, oli kolme suurta maata: Lapponia, Scricfinia ja Bjarmia.
Bjarmit katosivat lähes tyystin aikakirjoista 1100- luvun loppuun mennessä.
Eikä vieläkään tiedetä, keitä bjarmit tarkkaan ottaen olivat.
Yksi
alkuperäiskappale Ruotsissa
Carta Marinasta on valmistettu
lukuisia erikokoisia, väritettyjä ja mustavalkoisia kopioita. Nykypäiviin asti
on säilynyt vain muutama alkuperäinen kartta, joista yksi on Upsalan yliopiston
kirjastossa. Myös A.E. Nordenskiöldin ainutlaatuisessa ja upeassa
historiallisten karttojen kokoelmassa, johon kuuluu tuhansia karttoja, niteitä ja
käsikirjoituksia on useita upeita kopioita kartasta.
Olaus Magnus kuoli Roomassa
1.8.1557, ja hänet on haudattu Rooman keskustan liepeillä sijaitsevaan, Santa
Maria dell`Anima kirkkoon.
Vierailevana
kirjoittajanamme Jussi Malminen
Kuva:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ea/Carta_Marina.jpeg
Osasuurennuksesta löytyy salonseutuakin heti kohta Turun linnasta oikealle ja näyttäisi silloin kauppapaikan turvana olleen jonkinlaista puolustustakin.
(Ylläpitäjän kuvasta arvailua!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti