Nyt on
ihan tieteellisesti todistettu, että lintujen tarkkailu edistää hyvinvointia.
Ilmankos keväät mökillä olivatkin hyvinvoinnin aikaa, kun joka puolella
sirkutettiin, vihellettiin ja välillä räkätettiin. Oli mukava seurata, miten
linnut palasivat muuttomatkalta. Miten ne siivosivat vanhat pesät ja
kunnostivat uudet ja miten erilaisiin paikkoihin pesä voitiin rakentaa.
Kävelin
kevätkesäisenä päivänä mökin lähistöllä metsässä. Huomasin, miten
räkättirastaat alkoivat korottaa räkätystään. Sitten ne alkoivat tehdä syöksyjä
kohti. Ahaa! Ajattelin, että nyt on pesä jossain lähellä. Seisahduin ja aloin
katsella ympärilleni. Ensin katselin ylemmäs puiden latvoihin. En huomannut
mitään. Sitten suuntasin katseeni alemmas. Ja bongasin räkätinpesän kaatuneen
puun juurakossa. Menin lähemmäs ja siellä oli pesä. Ja pesässä viisi jo melko
suurta poikasta. Niillä oli jo pienet sulat siivissään.
Kuvasin
pesän ja jätin poikaset kasvamaan. Juttelin sitten sisareni kanssa ja hän
sanoi, että syksyllä vielä sinua kaduttaa, ettet hävittänyt pesää. No, syksy
saapui aikanaan ja puolukat alkoivat punertaa. Mökin ympärillä oli runsaasti puolukkamättäitä.
Olin lähdössä käymään kotona Salossa. Tuumasin itsekseni, ettei puolukoita
kannattanut kerätä. Olivat vielä sen verran raakoja.
Parin
viikon kuluttua palasin mökille. En löytänyt ensimmäistäkään puolukkaa mökin
pihapiiristä tai lähimetsästä. Kukaan ihminen ei olisi voinut poimia niin tarkkaan
joka ainoaa puolukkaa. Räkätin poikaset olivat jo isoja ja olivat nokkineet
puolukat parempaan talteen.
Manasin
pari kertaa hellän luonteeni ja menin torille ostamaan ämpärillisen puolukoita.
Kyllä niillä räkättirastaan poikasillakin on oikeus elantoon ja elämään. Kyllä
ne kuuluvat luonnon monimuotoisuuteen. Ennen muinoin pojankoltiaisten
kevätkolttosia oli hävittää räkätin pesät. Miten lie nykyään, istuvatko
varhaispuperteetissaan kotona pelaamassa videopelejä?
Eila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti