keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Mökkimuistoja: Räkättirastaat


Nyt on ihan tieteellisesti todistettu, että lintujen tarkkailu edistää hyvinvointia. Ilmankos keväät mökillä olivatkin hyvinvoinnin aikaa, kun joka puolella sirkutettiin, vihellettiin ja välillä räkätettiin. Oli mukava seurata, miten linnut palasivat muuttomatkalta. Miten ne siivosivat vanhat pesät ja kunnostivat uudet ja miten erilaisiin paikkoihin pesä voitiin rakentaa.

Kävelin kevätkesäisenä päivänä mökin lähistöllä metsässä. Huomasin, miten räkättirastaat alkoivat korottaa räkätystään. Sitten ne alkoivat tehdä syöksyjä kohti. Ahaa! Ajattelin, että nyt on pesä jossain lähellä. Seisahduin ja aloin katsella ympärilleni. Ensin katselin ylemmäs puiden latvoihin. En huomannut mitään. Sitten suuntasin katseeni alemmas. Ja bongasin räkätinpesän kaatuneen puun juurakossa. Menin lähemmäs ja siellä oli pesä. Ja pesässä viisi jo melko suurta poikasta. Niillä oli jo pienet sulat siivissään.


Kuvasin pesän ja jätin poikaset kasvamaan. Juttelin sitten sisareni kanssa ja hän sanoi, että syksyllä vielä sinua kaduttaa, ettet hävittänyt pesää. No, syksy saapui aikanaan ja puolukat alkoivat punertaa. Mökin ympärillä oli runsaasti puolukkamättäitä. Olin lähdössä käymään kotona Salossa. Tuumasin itsekseni, ettei puolukoita kannattanut kerätä. Olivat vielä sen verran raakoja.

Parin viikon kuluttua palasin mökille. En löytänyt ensimmäistäkään puolukkaa mökin pihapiiristä tai lähimetsästä. Kukaan ihminen ei olisi voinut poimia niin tarkkaan joka ainoaa puolukkaa. Räkätin poikaset olivat jo isoja ja olivat nokkineet puolukat parempaan talteen.  

Manasin pari kertaa hellän luonteeni ja menin torille ostamaan ämpärillisen puolukoita. Kyllä niillä räkättirastaan poikasillakin on oikeus elantoon ja elämään. Kyllä ne kuuluvat luonnon monimuotoisuuteen. Ennen muinoin pojankoltiaisten kevätkolttosia oli hävittää räkätin pesät. Miten lie nykyään, istuvatko varhaispuperteetissaan kotona pelaamassa videopelejä?
Eila


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti